Tilaa majapaikassa

”Heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Lk 2:7). Nämä jouluevankeliumin sanat kuulemme luettavan kaikissa kirkoissamme jouluaamuna.

Teksti kertoo nuoresta perheestä, joka yli 2000 vuotta sitten lähti pitkälle ja vaaralliselle matkalle. Perhe lähti täyttämään kansalaisvelvollisuutensa: kirjoittautumaan veroluetteloon. Valinnanvaraa ei ollut. Matkan teki erityisen vaikeaksi nuoren naisen pitkälle edennyt raskaus.

Päästyään perille perhe sai tietää, ettei sille löydy paikkaa, missä yöpyä – ei tilaa majapaikassa. Niin nuori nainen, Maria, synnytti poikansa tallissa.

”Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen”, kertoo jouluevankeliumi. Tämä on niin kaukana kiiltokuvamaisesta joulukortti-idyllistä kuin mahdollista. Aivan epätodennäköinen käy toteen. Jumala ottaa ihmisen hahmon ja jakaa ihmiselämän ehdot.

Tästä tuli uuden ajanlaskun alku. Sen mukaan me nyt kirjoitamme vuoden 2016.

Saman ajanlaskun mukaan on ensi vuonna kulunut 150 vuotta Helsingin Diakonissalaitoksen perustamisesta. Myös silloin ihmiset olivat matkalla. He pakenivat omassa maassaan, tuhansittain, nälänhätää ja sairauksia. Heilläkään ei ollut valinnanvaraa.

Diakonissalaitos avasi silloin ovensa, majapaikkansa.

Myös meidän päivinämme – ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin – ovat ihmiset matkalla. Tuhoutumisen riskin uhalla he lähtevät matkaan, meidän päiviemme pakolaiset, tietämättä, onko ketään, joka voisi tarjota heille tilaa majapaikassa.

Hän joka syntyi tallissa sai myös hyvin pienenä kokea pakolaisuuden, paon henkensä kaupalla. Kotimaahansa paluun jälkeen hänestä kasvaa se, joka armahtaa onnettomia, joka ruokkii nälkäisiä, joka parantaa sairaita ja julistaa anteeksiantamusta ja sovitusta ihmisten välille.

Ajanlaskumme lopussa tulee tallin lapsi, hän joka oli sekä pakolainen että turvaton, hän joka elämällään sovitti maailman Jumalan kanssa, sanomaan: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40).

Avatkaamme tänä jouluna ovemme, majapaikkamme, kirkkomme ja sydäntemme huoneet kaikille niille, joilta puuttuu se, mitä meillä on yltäkyllin!

Karin Strandberg
Johtava diakonissa