Suvakit puhkoivat kupliaan Pakolaisdialogissa

Pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa työtä tekevien, alan parhaiden asiantuntijoiden joukko kokoontui toukokuun lopussa Helsingin Diakonissalaitoksella Pakolaisdialogi-keskustelusarjan ensimmäiseen osaan. Keskustelussa ja ryhmätyöskentelyissä pohdittin pakolaisten kestävää ja ihmisarvoista auttamista – nyt se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti usein kestämätöntä.

”Suvakit” heittäytyivät ajoittain itsekriittisiksi.

”Me suvakit haluamme hyvää kaikille. Mutta jos meillä olisi tarjolla hyviä ja helppoja ratkaisuja, Suomessa ei olisi näin vahvoja vastakkainasetteluja. Pitäisikö suvakkienkin puhkoa oman ajattelunsa kuplia, jotta me löytäisimme rakenteellisesti kestäviä auttamistapoja”, yksi asiantuntija haastoi.

Keskustelun suoruuden mahdollistamiseksi osallistujille luvattiin, ettei heitä siteerata nimillä.

Asiantuntija myönsi, että ”maahanmuuttokriitikoilla” on usein enemmän rohkeutta kysyä niitä kysymyksiä, joita aitoja ongelmia kaunistelevat suvakit välttelevät.

”Suvakeillakin on ennakkoluuloja. Meidän ei pidä mennä siihen kuplaan, josta emme näe ihmisiä myös rasisteissa. Heidänkin ajatusmaailmaansa on jokin syy”, maahanmuuttoviraston virkailija jatkoi.

Somaliasta lapsena Suomeen saapunut mies kertoi saaneensa viestejä, joiden mukaan hänelle pitäisi rasvata köysi.

”Somessa kysytään, missä minä asun ja voisiko minut tappaa. On maahanmuuttokriitikoita, joiden kanssa voin keskustella ja päästä yhteisymmärrykseen, mutta minun on vaikea käydä dialogia henkilön kanssa, joka haluaa katkaista kaulani! Kantasuomalainen voi tietysti käydä keskusteluja myös rasistin kanssa.”

Dialogi ei ole aina helppoa läheistenkään parissa.

”Veljeni on rasisti ja sovinisti, minä suvakki ja feministi. Serkkujeni rasistista Facebook-keskustelua seuratessani olen miettinyt, viitsinkö lähteä serkkutapaamiseen. Vai pitäisikö minun mennä sinne ja puhua suuni puhtaaksi? muuan nainen pohti.

Suomen vahvuus on ollut se, että enemmistö kansalaisista on katsonut olevansa samassa veneessä.

”Maahanmuuttajien iso määrä on haastanut tämän ajattelun, jolloin impivaaralainen, muukalaisfobinen asenne on noussut esiin”, ministeriön virkamies arvioi.

Pakolaisdialogissa myönnettiin sekin, että mamukriitikko voi saada shokkikokemuksen tutustuessaan fiksuun ja miellyttävään maahantulijaan. Asenteet voivat muuttua myös yhteisöllisesti. Kunnissa, joissa viime syksynä vastustettiin vastaanottokeskuksia, on keväällä vastustettu niiden lakkauttamista.

Kaikkien päätä ei saada välttämättä käännettyä. He vääntävät viranomaistenkin viestit palvelemaan pimeitä tarkoitusperiään. Muuan somekeskustelija kysyi taannoin, miksei turvapaikanhakijoille voida rakentaa internointileirejä. Maahanmuuttovirasto vastasi: Koska me elämme 2010-luvun Suomessa emmekä 1930-luvun Saksassa.

Somen kautta saadaan nostettua esiin keskustelun älyttömyyksiä ja sairaitakin ajatuksia, mikä voi pakottaa hiljaisen enemmistön reagoimaan törkeyksiin.

Pakolaisdialogiin kokoontuneet asiantuntijat pitivät vaarallisena sitä, etteivät maltilliset ihmiset viitsi kommentoida keskustelua. Rasistien liepeillä on henkilöitä, joille pakolaisten ja maahanmuuttajien ihmisarvon julkisen polkemisen hiljainen hyväksyminen – muukalaisvihan jättäminen vastustamatta – voi antaa väärän signaalin.

Vaikeneminen ei ole aina kultaa.

Janne Villa
Kuva > Timo Wright