Sielunsiskot Cecilia ja Pauliina

Sisar Cecilia oli sosiaalityön pioneeri, joka hakeutui liikkumaan ihmisten pariin ja kehitti uusia auttamisen rakenteita. Pauliina Seppälä organisoi nykyajan kansalaistoimintaa, jossa ihmiset voisivat yhä enemmän auttaa toinen toisiaan. Omien aikojensa vaikuttajanaisia kumpikin.

Teksti > Anna-Sofia Nieminen
Kuvat > Diakonissalaitoksen museon arkisto & Olli-Pekka Orpo

Cecilia Blomqvist näki elämässään paljon hätää ja puutetta. Mitä enemmän hän sitä näki, sitä enemmän hän halusi käyttää aikaa auttamistyöhön.
Vuonna 1845 syntynyt sisar Cecilia oli Suomen ensimmäisiä diakonissoja ja hakeutui tehtäviin, joissa pääsi liikkumaan ihmisten pariin. Hän kävi auttamistyössä esimerkiksi Antipoffin vuokrakasarmilla Helsingin Punavuoressa yli 20 vuoden ajan. Taloa on kuvailtu kurjuuden pesäksi: siellä majoittuivat ne, joilla ei ollut varaa mihinkään muuhun.

Sisar Cecilia löysi kutsumuksensa – sairaiden ja lasten hoitamisen – jo varhain. Hän ryhtyi ”äidiksi äidittömille”: liittyi kotikaupunkinsa Porin rouvas-
väenyhdistykseen, piti pyhäkoulua, opetti lapsille ompelua ja etsi orvoille koteja. Kun nälkävuodet koettelivat Suomea 1860-luvun puolivälin jälkeen, sisar Cecilia alkoi myös hoitaa sairaita. Hän oli tuolloin 22-vuotias ja asui vielä Porissa.
Pahimpana nälkävuonna 1867 Helsinkiin perustettiin Suomen ensimmäinen diakonissalaitos. Sinne sisar Cecilia muutti opiskelemaan 1873. Hän keskittyi erityisesti sairaanhoitoon.
Kun sisar Cecilia vihittiin diakonissaksi neljän vuoden opiskelun jälkeen, hän nousi saman tien sairaalan ylihoitajaksi. Se piti hänet vuosia enimmäkseen laitoksen seinien sisällä, joskin hän vieraili esimerkiksi Antipoffin talossa mahdollisuuksien mukaan. Monessa asiassa pioneerina toiminut Sisar Cecilia lähetettiin välillä myös vuodeksi Raumalle. Siten hänestä tuli ensimmäinen diakonissa, joka lähetettiin työskentelemään seurakuntaan.
Kun Helsingin Diakonissalaitokselle tuli vuonna 1883 uusi johtaja Lina Snellman, 38-vuotias sisar Cecilia pääsi siirtymään kokonaan töihin kaupungille. Hän oli yksi Kaupunkilähetyksen eli nykyisen HelsinkiMission perustajista ja sen ensimmäinen työntekijä. Toiminnan ydin oli hänen käynnistämä sosiaalinen työ, joka laajeni ja kehittyi.
Sisar Cecilia muutti autettaviensa keskelle Punavuoreen, jossa kaupungistumisen mukanaan tuomat sosiaaliset ongelmat erityisesti näkyivät. Työtä oli niin paljon, että välillä lankoja käsissään pitelevä sisar Cecilia uupui. Usko kuitenkin kantoi vaikeiden vaiheiden läpi.
”Sittenkin näytti varsinainen ’pelastamistyö’ olevan hänelle rakkainta”, Snellman kirjoitti aikanaan sisar Cecilian muistokirjoitukseen.
Sisar Cecilia kuoli sairauteen 65-vuotiaana, pian työnteon lopetettuaan. Viimeiset kymmenen vuotta hän oli uurastanut leprasairaalan johtajana.

_sisaret

Pauliina Seppälää ajaa halu luoda uutta. Sen uuden täytyy olla ”sosiaalisesti kaunista”: jotain sellaista, josta on ihmisille iloa ja hyötyä.
Siksi hän on perustanut kollegoidensa kanssa Yhteismaa-yhdistyksen, joka tekee yhteisöllisiä projekteja. Seppälä on esimerkiksi keksinyt Siivouspäivä-kirpputoritapahtuman ja kehittää naapuriapuun keskittynyttä verkkopalvelua Nappi Naapuria. Yhteismaan lisäksi Seppälää työllistää joukkorahoituspalvelu Mesenaatti.
Siinä missä sisar Cecilian kutsumus oli sairaiden ja lasten hoitaminen, Seppälälle tärkeää on kärsimyksen vähentäminen ja kaikenlaisen tasa-arvon edistäminen. Yhteistä on se, että molempien työ pyrkii vastaamaan yhteiskunnan ongelmiin. Sisar Cecilia kamppaili esimerkiksi nälkävuosien ja kaupungistumisen kanssa, kun taas Seppälä näkee nyky-yhteiskunnan ongelmina muun muassa yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden.

”Naapurustossa yksi tarvitsee apua ja toinen tuntee olevansa tarpeeton. Jokin mättää, jos nämä asiat eivät kohtaa. Eivätkä nämä ongelmat kysy sosiaaliluokkaa.”
Tästä lähtökohdasta hän lähti rakentamaan Nappi Naapuria. Seppälä ehdottaa, että naapuri voisi hyvin tuoda toiselle maitoa kaupassa käydessään, eikä omaisten tarvitsisi tulla toisesta kaupungista hoitamaan tällaista askaretta. Auttava naapuri voisi saada maidonhausta pienen palkkion.
Seppälälle tärkeä työväline on sosiaalinen media, jonka ansiosta ”ihmiset ovat taas suhteessa toisiinsa”. Sosiaalisessa mediassa voi saada aikaan asioita nopeasti, helposti ja halvalla, ja se mahdollistaa nykyaikaisen kansalaistoiminnan.
”Kun on ollut erilaisia katastrofeja, tavalliset ihmiset ovat alkaneet koodata nettisivuja, joiden kautta voi koordinoida apua.”
Seppälä ajattelee, että parasta olisi, jos luovan ja nopean kansalaistoiminnan saisi pelaamaan yhteen järjestöjen ja julkisen sektorin asiantuntemuksen kanssa. Sosiaalisen median kansanliikkeet kun eivät takaa pysyvyyttä, ja toisaalta esimerkiksi järjestöjä Seppälä moittii hitaudesta ja jäykkyydestä.
”Usein vapaaehtoisille annetaan tehtäviä, joita ilman organisaatio ei pärjäisi, eli he ovat oikeasti ilmaisia työntekijöitä. Kivasta, luovasta vapaaehtoistyöstä on jopa pulaa.”
Seppälä uskoo, että tulevaisuudessa yhä isompi osa kansalaistoiminnasta on epämuodollista, mutta toimii yhteistyössä esimerkiksi järjestöjen kanssa. Tärkeimmät asiat tarvitsevat pysyviä rakenteita. Yhteismaakin pyrkii projekteissaan jatkuvuuteen, ja sitä varten haetaan koko ajan rahoitusta.

Lähde: Eeva Hurskainen: Sisar Cecilia – hyvä ihminen. Cecilia Blomqvist diakoniatyön tienraivaajana.