Sabad Yussuf jatkoi terveydenhoitajaksi ja tulkiksi

Ihmisten kohtaamisesta puhutaan ja puhutaan, mutta milloin ne opinnot alkavat? Tätä pohti Sabad Yussufin vuosikurssi syksyllä 1993. Yussufin mukaan pääosin somalialaistaustaiset lähihoitajaopiskelijat pitivät ihmisten kohtaamista niin itsestään selvänä osana elämää, että puheen määrä tuntui vähän ylimitoitetulta.

”Meillä oli kiire päästä varsinaiseen opiskeluun”, Yussuf toteaa.

Aloittaessaan Diakoniaopistolla Yussuf oli asunut Suomessa kaksi vuotta, ensimmäisen niistä vastaanottokeskuksessa. Toisena vuonna hän keskittyi suomen kielen opiskelun. Kouluvuosista oli hänellä vielä niin vähän aikaa, että opiskelu tuntui luontevalta. Suomalainen ruoka sen sijaan hämmensi.

”Ruokalan ruoka tuntui erikoiselta. Tuoksut saivat minut voimaan pahoin. Aluksi en mennyt ruokalaan ollenkaan, vaan söin kanttiinissa vain jotain pientä.”

Opettaja ja terveydenhoitaja saivat Yussufin lopulta vakuutettua siitä, että ruokalassa kannatti syödä. Terveydenhoitaja tuli mukaan ruokailuun niin kauan, että maut tulivat tutuiksi.

”Kaksi tai kolme kuukautta siinä kesti. Aloitin salaatilla ja lopulta söin keittoja ja kaikkea, mitä siellä tarjottiin.”

Suomen kielessä hämmensivät aluksi sijamuodot. Opiskeltavia asioita piti iltaisin avata sanakirjan avulla.
Lähihoitajaopintojen jälkeen Yussuf työskenteli muun muassa Diakonissalaitoksen vanhusten akuuttiosastolla. Asiakkaista jäi lämpimiä muistoja.

”Minua kutsuttiin aurinkotytöksi. Jos olin ollut vaikka lomalla, huudettiin, että ’Hei, aurinkotyttö, missä olet ollut?’”

Yussuf kokee, että lähihoitajaopinnot antoivat hyvän pohjan työelämään ja jatko-opintoihin. Hän opiskeli myöhemmin terveydenhoitajaksi. Kun lapsia syntyi, hankalat työvuorot alkoivat vaivata ja Yussuf hakeutui päivätöihin. Tätä nykyä hän asuu Helsingin Pihlajamäessä ja työskentelee tulkkina. Perheessä on kolme lasta.

Yussuf on otettu työelämässä hyvin vastaan. Hänestä Suomessa on maahanmuuttajien kotouttamisessa hyvät periaatteet, vaikkakaan ne eivät aina toimi käytännössä. Paljon onnistuneita asioita on kuitenkin tehty. Esimerkiksi media on muuttanut uutisointiaan niin, etteivät yksittäisten ihmisten rikokset leimaa yhtä herkästi koko ryhmää.

Yussuf näkee, että tärkein asia kotoutumisessa on kieli. Parasta on, jos kieliopinnoissa pääsee Yussufin tavoin vauhtiin jo vastaanottokeskuksessa.

”Kieli on avain yhteiskuntaan pääsemisessä”, hän toteaa.

Piia Leino
Kuva Laura Oja