Roolimallit kiven sisästä

Joka arkipäivä Sonny Nyman ja Kyösti Nyman tulevat Itä-Helsinkiin kertomaan romaninuorille, miten pitää käyttäytyä. Sitten he palaavat vankilaan.

Kyösti Nymanin (vas.) mukaan asiakkaat kuuntelevat häntä ja Sonnya, koska hän on istunut näistä useimpien isien tai veljien kanssa vankilassa. Mertsi Hagertilla (oik.) ja Rikhard Hagertilla on aikaa jäädä vaihtamaan kuulumisia.

Heidät pysäytetään jo metrolaiturilla, niin tunnettuja he ovat. Mutta Sonny Nyman, 33, ja Kyösti Nyman, 37, ovat kuin isoja kaloja pienessä järvessä: heidän kuuluisuutensa rajoittuu pitkälti Helsingin romanipiireihin. Miesten astuttua ulos metrovaunusta Itäkeskuksen asemalla he pysähtyvät heti vaihtamaan kuulumisia parin tutun kanssa. Kaiteella istuskeleva Mertsi Hagert, jonka vasen pikkusormi on kokonaan tupon peitossa, on liikkeellä Rikhard Hagertin kanssa. Ruuanlaittohaaverista huolimatta hän on erinomaisella tuulella, ja keskustelu jatkuu hyvän tovin, kunnes Nymanit nousevat liukuportaita Tallinnanaukiolle. Yleensä Sonny ja Kyösti Nyman liikkuvat täällä kaksistaan, mutta nyt heidän seurassaan on kolme ulkomaista naista sekä kansalaistoiminnan tuottaja Annina Laaksonen Helsingin Diakonissalaitoksesta. Syynä kokoonpanoon on kesäkuun puolivälissä Suomessa järjestetty eurooppalainen katutyöseminaari.

On sateinen ja tuulinen kesäilta. Tavallisesti vilkkaalla Tallinnanaukiollakaan ei tee mieli viipyillä, mutta Nymaneille tullaan juttelemaan heti, kun he ovat astuneet ulkoilmaan. Näennäisestä kiireettömyydestä huolimatta heidän aikataulunsa on tiukasti rajoitettu. Siitä pitää huolen Rikosseuraamusvirasto, sillä kumpikin miehistä suoritti vielä kesällä vankeusrangaistuksensa loppuja avovankilassa Keravalla. He lähtevät ajamaan Itä-Helsinkiin vankilasta arkiaamuisin kahdeksalta, ja heidän on palattava sinne kello 20:ksi illalla.

HSKA201510 kuvaaja Kari Pullinen

Sonny Nyman on opiskellut vankilasta käsin ja on Diakonissalaitoksen työntekijä oppisopimuksella. Kyösti Nyman kulkee hänen mukanaan vapaaehtoisena kokemusasiantuntijana ja toivoo voivansa vapauduttuaan opiskella alalle. Sonny Nymanin joku saattaa tuntea myös vankilassa musiikkia tekevänä rap-artisti Elinkautisena. Kuten taiteilijanimestä voi päätellä, Nyman kärsii elinkautistuomiota. Hän sai sen vuonna 2005. Kyösti Nymanin tuomio on lyhyempi, mutta hänelläkin on raskaita vankilavuosia elämässään takana jo kaksitoista. He tekevät katutyötä, ja heidän kenttäänsä ovat Itäkeskuksen lisäksi läheiset Kontulan ja Vuosaaren kaupunginosat. Täällä he kohtaavat romaninuoria, kuuntelevat näitä ja pyrkivät neuvomaan mahdollisissa ongelmissa.

”Olemme heistä monien vanhempien ja veljien kanssa istuneet linnassa. Siksi meillä on auktoriteettia”, Kyösti Nyman sanoo.

”Itselläni on plussaa vielä siinä, että teen rap-musiikkia”, sanoo Sonny Nyman.

Tarkoituksena on auttaa nuoria myös harrastusten pariin pääsemisessä. Mutta millaisia esikuvia ovat miehet, jotka istuvat vankilassa, toinen vieläpä murhasta?

”He välittävät nuorille vahvasti sitä viestiä, että rikoksen tieltä voi myös lähteä pois eikä sille tarvitse edes päätyä”, kansalaistoiminnan tuottaja Annina Laaksonen sanoo.

Hän uskoo, että Diakonissalaitoksen hanke on ainoa lajissaan: tuskin missään muualla maailmassa romanivangit tekevät katutyötä romaninuorten parissa. Erilaisissa laitoksissa kasvanut Sonny Nyman kertoo jääneensä pienestä lapsesta asti vaille yhteiskunnan tukea.

”Silloin ei tarjottu mahdollisuuksia”, hän sanoo.

Nykyisille romaninuorille Nyman haluaa niitä tarjota.

”Me järjestämme vähäosaisten romaniperheiden lapsille tukea harrastuksiin. Keskustelemme heiden kanssaan siitä, että sitoudutaan vanhempien ja opettajien kanssa sovittuun.”

HSKA201510 kuvaaja Kari Pullinen

Diakonissalaitos on äskettäin havahtunut Sonny Nymaninkin mainitsemaan ongelmaan: nuorten romanien on vaikea saada apua vaikeuksiinsa. Vaikka Diakonissalaitos on yli kymmenen vuotta tehnyt romanityötä, asiakaskunta on aiemmin ollut iäkkäänpuoleista. D-asema Kaalo Street kuuluu Raha-automaattiyhdistyksen osin rahoittamaan erityispäiväkeskustoimintaan, ja sillä oli aiemmin tilat Diakonissalaitoksella Alppikadulla. Niistä jouduttiin ahtauden vuoksi luopumaan. Diakonissalaitos halusi panostaa enemmän nuorten parissa tehtävään katutyöhön ja käynnisti sen huhtikuussa. Toiminnan vaikuttavuutta ei ole vielä ehditty juuri tutkia.

”Palaute on kuitenkin ollut hyvää”, Laaksonen sanoo. ”Viikoittain kohdataan satakunta nuorta.”

Tänä kesänä Diakonissalaitos on järjestänyt myös kaksi kesäleiriä, joista kumpaankin osallistui kymmenkunta perhettä. Ne oli tarkoitettu vähävaraisille ja niistä toinen etenkin perheille, joiden jäseniä vankila tavalla tai toisella koskettaa.

Sonny Nyman ja Kyösti Nyman suuntaavat kauppakeskuksen kahvilaan ja tarjoavat ulkomaisille vierailleen virvokkeita. Laskun maksaa Diakonissalaitos, jolla on tili kahvilassa. Järjestely johtuu toimitilan puutteesta. Täällä kahvilassa Nymanit kuuntelevat normaalisti nuorten asiakkaidensa murheita ja toiveita. Diakonissalaitos haluaisi vuokrata romanityötä varten oman tilan kauppakeskuksesta tai sen lähistöltä. Pyrkimys etenee kuitenkin tahmeasti. Romaninuoria kuten toki muitakin nuoria parveilee Tallinnanaukiolla ja kauppakeskuksessa. Nyt kahvilassa Muumi-limonaatia juova Sonny Nyman sekä Coca-Colaa siemaileva Kyösti Nyman ovat kauppakeskuksessa tuttu näky, ja molemmat sanovat saaneensa täällä työskenteleviltä hyvää palautetta työstään. Välillä he ovat ratkoneet romaninuorten ja henkilökunnan välille syntyneitä kahnauksia.

”Vartijoiden kanssa on hyvät välit”, Kyösti Nyman sanoo.

Sonny Nyman toivoo omia tiloja senkin takia, että niissä nuorille voisi tarjota mahdollisuuden musiikin tekemiseen. Nymanien mukana tänään kulkevat sveitsiläinen Neda Zaborsky, 31, belgialainen Zoë Schreurs, 24, sekä 30-vuotias hollantilainen Marieke van Irsel kyselevät paljon heidän työstään, romanien asemasta ja suomalaisesta vankilajärjestelmästä. Sonny Nyman puolestaan on kiinnostunut siitä, millä keinoin katutyötä kotimaissaan tekevät naiset pitävät yhteyttä asiakkaisiinsa.

HSKA201510 kuvaaja Kari Pullinen
Kyösti Nyman (vas.), Annina Laaksonen, Zoë Schreurs, Neda Zaborsky, Marieke van Irsel ja Sonny Nyman ehtivät vielä yhteiskuvaan, ennen kuin vankila kutsui Nymaneita.

Kahvilasta seurue lähtee vielä etsimään nuoria. Mukaan liittyy nuori poika, joka on Kyösti Nymanin veljen lapsen ystävä. Hän asuu Kontulassa, mutta ei mielellään vietä aikaa kotiostarillaan.

”Siellä on liikaa petskoautoja”, hän sanoo. Kyösti Nyman tulkkaa, että se tarkoittaa poliisiautoja.

Sade ja tuuli vaikuttavat kuitenkin tehneen tehtävänsä, eikä myöskään Turunlinnantielle johtavasta porraskäytävästä löydy asiakkaita.  Ulkomaisille vieraille halutaan näyttää vielä Vuosaareen ostoskeskus, mutta se on aivan autio ja kaupat ovat sulkemaisillaan. On sitä paitsi lauantai ja Nymanit ovat liikkeellä poikkeusluvalla katutyöseminaarin vuoksi. Vieraisiinsa he ovat joka tapauksessa tehneet vaikutuksen.

”Meilläkin on paljon mustalaisia, mutta heihin on mahdotonta saada kontaktia. On niin fiksu idea, että työntekijätkin ovat mustalaisia”, baselilainen nuorten katutyötä tekevä Neda Zaborsky kehuu.

Vieraat, sonny ja Kyösti vertailivat katutyökokemuksiaan hyvin käytännölliselläkin tasolla: miten nuoria lähestytään ja saako nuoren kanssa mennä esimerkiksi tupakalle? Ilmeni, että keskieurooppalaiset käytännöt ovat meikäläisiä tapoja selvästi liberaalimpia. Mutta muuten parhaat käytännöt tuntuvat olevan samoja maasta riippumatta.

Ari Lahdenmäki
Teksti

Kari Pullinen
Kuvat