Ristiriitaista opetusta!

Diakoniaopiston opetusohjelma meni syksyllä uusiksi. Ilmeisesti muutos liittyi yt-neuvotteluihin. Opettajistoa potkittiin ulos. Tämän seurauksena otettiin käyttöön yhä enemmän etäopiskelua. Kun me uudet opiskelijat saimme ennen vuodenvaihdetta ohjeistuksen lukukaudesta, siitä ilmeni, että kokopäiväinen koulutyö kestää maanantaista torstaihin klo 8.00-16.00. Yllätys oli suuri, millaista opiskelu aikuislinjalla käytännössä on.

Läsnäoloa edellyttäviä tunteja oli muutama viikossa. Tuntui leikkiopiskelijalta. Opetusmuotona oli ryhmätöiden tekeminen ja erilaisten papereiden pyöritteleminen. Enimmäkseen luennot päättyivät siihen, että käskettiin muodostamaan pienryhmä, keskustelemaan keskenään aiheesta tai painumaan Funtsiin etsimään netistä tietoa ja koostamaan ylimalkainen esitelmä seuraavaksi tunniksi. Esitelmiä pidettiin enemmän kuin Teatterikorkeakoulussa. Toki se vähentää opettajien työtaakkaa, mutta en tiedä, kuinka paljon opiskelijoita viisastuttaa kuulla toistensa pohdintoja aiheista, joista voidaan keskustella keskenään lounastunnilla.

Toinen asia mikä on ihmetyttänyt on se, että opettajat eivät tunne Diakonissalaitoksen hoitoyksiköitä. Moni on työskennellyt opettajana Diakkarilla vuosia vierailematta koskaan laitoksen omissa yksiköissä. Miten tällainen voi olla mahdollista? Meitä koulutetaan työntekijöiksi, mutta opettajat eivät ole ikinä välttämättä edes piipahtaneet kohteessa. Meidän opiskelijoiden pyytäessä mahdollisuutta tutustua laitokseen kokonaisuudessaan, meille kerrottiin opettajien taholta, että yksiköissä ei mielellään oteta opiskelijoita vastaan ja että vierailuja on vaikea järjestää. Keskusteltuani tästä toisaalla sanottiin, että opettajat pelkäävät rankimpia paikkoja ja ettei niissä sen vuoksi käydä.

Lähihoitajaksi opiskeleminen on herättänyt ainakin minussa ristiriitaisia tunteita. Käymme läpi hoitosuunnitelmia ja ravinto-oppia. Käytännössä suomalaisissa hoitolaitoksissa syödään valkoista leipää, sokerikiisseleitä eikä vanhuksia ehditä viemään ulos. Opettajakunnan taholta on myös esiintynyt tunneilla kummallisia ennakkokäsityksiä siitä, että opiskelijat asuisivat kaikki huonomaineisissa lähiöissä ja olisivat köyhiä – ikään kuin se kertoisi tänä päivänä ihmisestä yhtään mitään. Tunnen monta köyhää intellektuellia eikä varakkuus määritä ihmistä.

Moni opettaja oli myös unohtanut, että aikuislinjalla opiskelevat ovat ylioppilaita, osa valmistunut yliopistosta tai tehnyt muuten mittavan uran työelämässä. Naureskelimme, kuinka neuvottiin hakemaan opintotoimistosta helminauha nyprättäväksi jos on vaikea keskittyä. Toisaalta suomen kielen kartoituksessa oli käytetty tekstinä Veikko Huovisen novellia. Miksi hoitoalan opinnoissa ei käytetä pohjana tietotekstiä vaan suomalaista absurdikkoa? Huovinen saattaa upottaa minkä sanan tahansa tekstiinsä ja koska kyseessä on kaunokirjallisuus, siellä saattaa lukea mitä tahansa. Onneksi jätin sen kokeen väliin. En olisi päässyt läpi.