Peruspalveluille, rakkaudella

Kun hallitus helmikuun alussa päätti luopua subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta, keskustapuolueen varapuheenjohtaja Annika Saarikko ennusti Helsingin Sanomissa, että moni puolue tulee ehdottamaan sitä uudelleen säästökohteeksi. Hän uskoi asian nousevan esiin myös seuraavassa hallituksessa ja oli ikävä kyllä todennäköisesti oikeassa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus ponnahtelee sitkeästi esiin säästökohteena, koska työttömät, vauvaa hoitavat, opiskelevat, yritystä pyörittävät tai muuten ”laiskottelevat” päiväkotilasten äidit herättävät raivoa. Moraalisen raivon edessä tutkimukset yhdenvertaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksestä kaikuvat kuuroille korville.

Valtiovarainministeriö julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen, joka kaikkien pitäisi lukea. Se on Jorma Sipilän ja Eva Österbackan Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua?. Raportti vahvistaa sen, minkä moni asian parissa työskentelevistä tietää: Panostus kaikille yhteisiin peruspalveluihin säästää erityisesti perheiden ja lasten kohdalla sekä inhimillistä kärsimystä että yhteiskunnan resursseja. Kun peruspalveluista leikataan, lasten ja perheiden ongelmat ehtivät kärjistyä ennen kuin ne huomataan ja niiden hoitaminen on paljon kalliimpaa.

Tästä huolimatta peruspalveluja karsitaan yhä. Uskon, että taustalla vaikuttaa sama moraalinen tuohtumus kuin halussa romuttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus. Lähes kaikki ovat samaa mieltä siitä, että viimeisessä hädässä lapsia ja perheitä pitää auttaa. Tuskin kukaan haluaa elää yhteiskunnassa, jossa pahoinpidelty tai heitteille jätetty lapsi ei saa apua.

”Peruspalveluiden idea on, että olemme samassa veneessä.

Kaikille yhteisistä peruspalveluista olemme helposti eri mieltä. Miksi neuvolakäyntejä pitää olla paljon, vaikka mitään ongelmaa ei ole? Miksi väsyneen äidin pitäisi saada yhteiskunnan maksamaa kotiapua? Miksi joku ei jaksa hoitaa kahta pientä lasta kotona? Peruspalveluista on helppo säästää, koska ne koskettavat myös ihmisiä, joilla ei ole ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Juuri siksi peruspalveluita pitäisi rakastaa. Niiden idea on, että olemme samassa veneessä. Kaikki me olemme hauraita, jokaisen elämässä on vaiheita, jolloin ei meinaa jaksaa. Ihmisen ei tarvitse olla katuojassa tarvitakseen apua – jos sitä saa ajoissa, katuojaan ei päädy.

Yhteisten palveluiden käyttö ei myöskään leimaa. Kun sama palvelu on tarjolla kaikille, käyttäjät saavat olla osa porukkaa, eivät erityistapauksia.

Sipilän ja Österbackan raportti ottaa lastensuojelun esimerkiksi siitä, että inhimilliselle kehitykselle tärkeistä peruspalveluista säästämällä ei synny säästöä. Lastensuojelun menot ovat kasvaneet samalla, kun ennaltaehkäiseviä palveluita on leikattu. Lapset, perheet ja yhteiskunta häviävät, kukaan ei voita.

Tietysti aina on yksi tapa säästää peruspalveluista: se, että romutetaan myös korjaavat palvelut. Sitten jokainen voi vain toivoa, että kaikki menee aina hyvin.

Elina Hirvonen

Kirjoittaja on elokuvantekijä ja kirjailija, jolta ilmestyy tänä keväänä romaani Kun aika loppuu.