Miksi köyhyys lihottaa

Köyhät ovat ylipainoisia, mutta eri syystä kuin luulet.

Lähiöiden halpamarketeissa sen voi nähdä omin silmin: amerikkalaistyylinen liikalihavuus on rantautunut Suomeen.

Useimmissa teollistuneissa maissa ylipainoisuus on viime vuosikymmeninä lisääntynyt ja se on yleisintä köyhimmän ja vähiten koulutetun kansanosan keskuudessa.

Suomessa aiheesta ei ole aivan uutta tietoa, mutta vuoteen 2002 päättyvässä vertailuaineistossa myös suomalaiset naiset olivat sitä ylipainoisempia mitä matalampi tulotaso tai koulutus heillä oli.

Miesten kohdalla tilanne oli monimutkaisempi: ylipainoisuus liittyi selvästi alhaiseen koulutustasoon, mutta heikommin tulotasoon. Ylipainoisimpia olivat miehet, joilla oli vähän koulutusta, mutta silti hyvät tulot.

Tutkimusta johti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Ritva Prättälä. Hänen mukaansa köyhien ihmisten ylipainoisuudessa ei ole kyse vain siitä, että terveellinen ruoka on kallista, kuten usein ajatellaan.

Todellisuudessa esimerkiksi juurekset ja monet hedelmätkin ovat huomattavasti edullisempia kuin lihottavat einekset ja sipsit.

”Pienet tulot ja matala koulutus tuovat mukanaan valtavasti asioita, jotka eivät kannusta pysymään hoikkana: elämäntavan, asuinalueen, ystäväpiirin ja kulttuurin”, Prättälä arvioi.

Jatkuva taiteilu akuutissa rahapulassa estää ihmistä tekemästä valintoja, joista he hyötyvät vasta pitkän ajan päästä. Prättälä kutsuu sitä elämänhallinnan heikentymiseksi.

Harvardin yliopiston taloustieteen professori Sendhil Mullainathan ja Princetonin yliopiston psykologian professori Eldar Shafir kirjoittavat samasta asiasta viime vuonna julkaistussa kirjassaan Scarcity: Why having too little means so much.

Heidän mukaansa niukkuudessa eläminen kaventaa ihmismielen ”kaistanleveyttä” eli ihmisen kykyä ajatella hyvinvointiaan pitkällä tähtäimellä. Vähätuloisella ihmisellä kaikki energia menee vaikeiden valintojen tekemiseen ja sen stressaamiseen, että kaikkeen välttämättömään ei ole varaa. Itsekuria ei riitä enää muihin asioihin, kuten painonhallintaan.

Mullainathan ja Shafir väittävät, että köyhyys heikentää ongelmanratkaisukykyä yhtä paljon kuin uneton yö. He testasivat väitettään käytännössä ostoskeskuksessa New Jerseyssä, Yhdysvalloissa. Satunnaisesti valitut koehenkilöt pantiin ratkomaan sellaisia rahahuolia kuin miten he rahoittaisivat kalliin autonkorjauksen. Pelkästään kuvitteellisen rahapulan miettiminen heikensi heidän suorituksiaan älykkyyttä vaativissa testeissä.

Prättälä arvioi, että lihavuuden yhteys elämänhallintaan näkyy myös siinä, että Suomessa hyvätuloiset mutta vähän koulutetut miehet olivat kaikkein lihavimpia.

”Ehkä he ovat nousseet vaatimattomista oloista hyviin tuloihin hirveällä raadannalla, mutta kantavat mukanaan pelkoa, että ruoka saattaa loppua”, Prättälä sanoo.

Ilmiö on tuttu aiemmin köyhistä yhteiskunnista, jotka ovat äkisti vaurastuneet. Kun ruokaa on yhtäkkiä tarjolla runsaasti, sitä syödään liikaa.

Prättälän mukaan ihmisen geenit ohjaavat ylensyöntiin. Muinoin hengissä säilyivät vain ne, jotka varastoivat tehokkaasti rasvaa, kun tilaisuus tuli.

”Vaatii koulutuksen mukanaan tuomaa elämänhallintaa vastustaa geenejään”, hän sanoo.

Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lihominen liittyy kilpailuyhteiskunnan mukanaan tuomiin paineisiin. Taloushistorioitsija Avner Offer sekä antropologit Rachel Pechey ja Stanley Ulijaszek vertailivat varakkaiden länsimaiden väestöjä vuosina 1994−2004. Lihavimmat kansalaiset löytyivät niistä maista, joiden politiikassa korostettiin eniten vapaata markkinataloutta ja yksilönvapautta. Tutkijat selittivät ilmiötä sillä, että ihmiset reagoivat taloudellisen epävarmuuden ja epätasa-arvon aiheuttamaan stressiin syömällä.

Tätä teoriaa tukee tieto, että Yhdysvalloissa kansalaisten paino on noussut noin 30 vuoden ajan − eli suunnilleen samaa tahtia kuin amerikkalaisen keskiluokan elintaso ja taloudellinen turvallisuus ovat heikentyneet.

Toimeentulostressi ei lihota pelkästään psykologisista syistä. Stressin vaikutukset ovat myös puhtaasti fysiologisia.

”Jatkuva huoli taloudellisesta pärjäämisestä on juuri sellainen krooninen stressi, joka aktivoi kortisolin erittymistä vereen”, kertoo Turun yliopiston farmakologian dosentti Eriika Savontaus, joka tutkii aivojen välittäjäaineiden merkitystä lihomisessa.

Savontauksen mukaan stressiä on kahta lajia: uhkaavaa stressiä ja positiivisiin haasteisiin liittyvää stressiä. Uhkaava stressi lisää stressihormoniksi kutsutun kortisolin erittymistä vereen, mutta haastavalla stressillä tällaista vaikutusta ei ole.

Amerikkalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri uhkaava stressi saa ihmiset syömään enemmän ja valitsemaan makeita ja rasvaisia eli runsasenergisiä ruokia.

Kortisoli edistää lihomista muillakin tavoilla. Se lisää rasvan varastoitumista elimistöön. Savontaus pitää mahdollisena, että kortisoli vaikuttaa myös suoraan ihmisen kykyyn tehdä päätöksiä ja hyviä ruokavalintoja.

Verkkokeskustelut ovat täynnä hyviä neuvoja, joiden mukaan köyhien kannattaisi mennä marjametsään ja opetella tekemään edullisia kasvisruokia. Tutkimusten valossa näyttää siltä, etteivät hyvät neuvot auta ennen kuin ihmiset kokevat tulevaisuutensa turvatuksi.

Teksti > Elina Heino
Kuva > Shutterstock