Maassa maan tavalla

Diakonissalaitos reagoi globaaliin muuttoliikkeeseen ja perusti asumisyksiköitä alaikäisille turvapaikanhakijoille. Suomalaiset riensivät tarjoamaan vapaaehtoista apuaan. Sitä koordinoimaan palkattiin Suldaan Said Ahmed. ”Jos ihmistä kohdellaan menoeränä, hänestä helposti tulee sellainen”, hän sanoo.

Millaista apua suomalaiset haluavat antaa? ”Oi, kaikenlaista. Meillä on jo kymmeniä ellei satoja halukkaita. Yksi tarjoutuu vetämään futiskerhoa, toinen voisi tulla tekemään ruokaa, kolmas opettamaan suomen kieltä.”

Millaisia toiveita nuorilla turvapaikanhakijoilla on? ”Ainakin heillä on tuhansia kysymyksiä. He ovat tulleet monen maan kautta vielä yhteen uuteen maahan, josta he eivät tiedä mitään. He kysyvät, onko helppo saada suomalaisia ystäviä, onko suomen urheilumaajoukkueissa maahanmuuttajataustaisia pelaajia, miten pääsee kouluun, millaisia työmahdollisuuksia on, onko suomen kieli helppo oppia. Sanon aina, että sen oppii vuodessa! Mutta muuten heidän toiveensa ja pelkonsa ovat ihan samanlaisia kuin suomalaisillakin teini-ikäisillä.”

Olet itse tullut Somaliasta Suomeen teini-ikäisenä turvapaikanhakijana Pohjois-Karjalaan. Onko tänne helppo kotoutua? ”Paljon riippuu siitä, miten täällä otetaan vastaan. Itselläni oli täällä sukulaisia, ja löysin nopeasti kansalaisjärjestöistä ja urheiluharrastuksista mielekästä tekemistä. Mutta jos nuori kohtaa ensimmäisenä syytöksiä ja häntä kohdellaan menoeränä, hänestä myös helposti tulee menoerä. Nuori suree sydämessään kohteluaan ja alkaa pian uskoa, ettei kannatakaan yrittää, en kuitenkaan ole tervetullut tähän yhteiskuntaan.”

suldaan_said_ahmed_2

Alppikadulla ja Espoon Lakistossa Diakonissalaitoksen asumisyksiköissä majoittuvista nuorista osa on jo päässyt muun muassa kouluun, vaikka he ovat olleet täällä vasta muutaman viikon. Miltä täkäläinen kulttuuri heille näyttää? ”Ainakin he ovat jo siinä mielessä kotoutuneet, että aluksi he tervehtivät kaikkia vastaantulijoita iloisesti. Nyt he ymmärtävät, että sitä pidetään täällä vähän outona. Toisekseen heidän kotimaissaan pidetään epäkohteliaana, jos esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä mies ei tarjoa naiselle istumapaikkaa. Täällä sitä ei pidetä niin soveliaana, sehän tarkoittaa, että pidät naista todella vanhuksena!”

Miksi halusit hakea juuri tätä työpaikkaa? ”Olen ollut ikäni töissä yksityisellä sektorilla. Pääsin oppisopimuksen kautta turvallisuusvalvojaksi ja tein niitä töitä vuosia. Sydämessäni eli kuitenkin ajatus, että voisin tulevaisuudessa tehdä töitä, joissa voin auttaa ihmisiä ja yhteiskuntaa vielä konkreettisemmin. Nyt siihen tuli mahdollisuus. Pystyn hyvin samaistumaan näiden nuorten tilanteeseen. Koska maailma on meidän yhteinen, haluan rakentaa aitojen sijaan siltoja sydänten välille.”

Riku Siivonen
Kuva > Arttu Muukkonen