Kun viha tulee lähelle

 

Solvausta, kiroilua, uhkailua… Kun työntekijöihin kohdistuu vihapuhetta, työpaikoilla joudutaan miettimään, kuinka asian kanssa pitää toimia. Vihapuheen vaikutusta ei ole tutkittu, mutta todellisuus on kuitenkin parempi kuin lööpeistä voi päätellä.

Teksti > Ilkka Karisto 
Kuvitus > Iiro Törmä

Viime vuoden syksyllä Suomen Punaisen Ristin Facebook-sivujen kommenttiosioon alkoi ilmestyä kirjoituksia, joissa arvosteltiin Punaisen Ristin roolia turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten ylläpitäjänä, usein painokelvottomin sanoin.

”Vihapuheessa oli selvä piikki viime syksynä, jolloin Punaisen Ristin toiminaan kohdistui muutenkin hurjasti huomiota”, SPR:n viestintäjohtaja Ilpo Kiiskinen sanoo.

Vihamielinen ja rasistinen kommentointi näkyi eritoten SPR:n Facebook-seinällä, joka on järjestön tärkeimpiä viestintäkanavia (SPR:n Facebook-sivulla on yli 70 000 tykkääjää.)

”Olen vähän yllättynyt siitä, että emme hirveästi saaneet viestejä vihapuheesta meidän vapaaehtoisilta ja työntekijöiltä, jotka tekevät työtään vastaanottokeskuksissa, vaikka toki sitä sielläkin jonkin verran on esiintynyt”, Kiiskinen sanoo. ”Se on aika hyvä tilanne meille: voimme täältä keskustoimistosta käsin käydä sitä keskustelua ammattiviestijöiden voimin.”

Ja nimenomaan keskusteluun Punaisessa Ristissä on pyritty. Vihapalautteen lähettäjiä ei ole pyritty vaientamaan, vaan heille on kärsivällisesti selostettu SPR:n roolia ja oiottu vääriä tietoja.

”Olemme yrittäneet lähteä siitä, että meidän on pystyttävä keskustelemaan tilanteessa kuin tilanteessa.”

Aina se ei ole onnistunut.

”On ihmisiä, jotka eivät edes yritä ymmärtää. Keskustelun käymiselläkin on rajansa, meidän täytyy ajatella myös omaa verkkoyhteisöämme.”

Huhtikuussa Suomen Punainen Risti teki vastaanottokeskusten johtajille kyselyn, jossa kysyttiin muun muassa sitä, onko vihapuhe ja -palaute vaikuttanut henkilökunnan ja vapaaehtoisten kykyyn tehdä töitä. Kaikkia vastauksia ei ole vielä analysoitu, mutta Ilpo Kiiskisen mukaan vastausten perusteella on selvää, että työkyky ei ole heikentynyt.

Viime vuoden joulukuussa SPR kartoitti vastaanottokeskusten turvallisuustilannetta, ja silloinkin vastaukset yllättivät positiivisesti.

”Turvallisuustilanne vokeissa ei ollut läheskään niin huono kuin uutisoinnin ja sosiaalisen median perusteella olisi voinut kuvitella”, Kiiskinen sanoo.

Tämän vuoden alussa SPR antoi kaikille vapaaehtoistyöntekijöilleen ohjeet siitä, miten kohdata sosiaalisessa mediassa vihapuhetta ja Punaista Ristiä kohtaan esitettyjä asiattomuuksia.

Ohjeissa neuvotaan muun muassa olemaan provosoitumatta ja tarvittaessa lykkäämään vastaamista esimerkiksi seuraavaan päivään.

Vihapuhe

Vihapuhe on jatkuvasti otsikoissa, ja oletettavasti se on viime vuosina yleistynyt. Eniten lokaa niskaansa tuntuvat saavan juuri maahanmuuttajiin liittyvien aiheiden parissa työskentelevät ihmiset. Jotkut maahanmuuton tutkijat ovat jopa haluttomia kommentoimaan oman tutkimusalansa asioita julkisuudessa saamansa vihapalautteen vuoksi.

Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat vaatineet yliopistoja laatimaan turvallisuusohjeita tilanteisiin, joissa tutkijat saavat sosiaalisessa mediassa osakseen vihapalautetta ja suoranaista uhkailua. Kirjelmässään liitot totesivat, että tutkijoista on laadittu verkkoon panettelevia vihasivustoja ja myös heidän perheitään on uhkailtu.

Vihapuheen vaikutusta sen kohteiden työkykyyn tai hyvinvointiin ei ole – ainakaan Suomessa – toistaiseksi tutkittu.

Suomen Punaisen Ristin viestintäjohtaja Ilpo Kiiskinen huomauttaa, että vaikka vihapuhe olisikin suunnattu jotain tiettyä organisaatiota – esimerkiksi Punaista Ristiä – kohtaan, siitä kärsivät luultavasti eniten vähemmistöjen edustajat.

”Mekin kohtaamme sitä, mutta kyllä se niin menee, että varsinaiset vihapuheesta kärsijät ovat niiden vähemmistöjen edustajia, jotka kohtaavat sitä myös arkisessa elämässään.”

Maaliskuussa oikeusministeriö julkaisi selvityksen vihapuheen vaikutuksista. Selvitys tehtiin kyselynä, ja vastaajina oli maahanmuuttajia ja muita vähemmistöryhmiä.

Hieman yli 60 prosenttia kyselyyn vastanneista koki vihapuheen vaikuttaneen yleiseen turvallisuudentunteeseen ja puolet koki sen vaikuttaneet psyykkiseen terveyteen.

Vihapuhe ei tietenkään rajoitu pelkästään maahanmuuttokysymyksiin – eikä se ole vain sosiaalisen median ilmiö.

”Meillä se on ollut yksi työsuojelun painopistealueista jo vuosien ajan”, sanoo työsuojelupäällikkö Aila Hyvönen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastosta.

”Asiasta puhutaan nykyisin paljon ja sitä on opittu tunnistamaan paremmin. Ja sitä herkemmin siitä ilmoitetaan.”

Hän ei halua kertoa, kuinka paljon viraston työntekijät saavat osakseen uhkailua ja muuta vihapalautetta.

”Ne luvut ovat vähän viitteellisiä eivätkä kerro kenellekään yhtään mitään.”

Sosiaali- ja terveysviraston palkkalistoilla on 16 500 työntekijää ja he tekevät hyvin erilaisia töitä – näin ollen asiakkailta tulevan palaute on myös hyvin erilaista.

”Haarukka on valtavan iso. Se on eri asteista ja vaihtelee eri paikoissa”, Hyvönen sanoo.

”Mutta ei sosiaalitoimistojen väki ole pompannut silmille, että siellä tätä olisi muita enemmän. Lastensuojelussa taas on ollut pidempään kulttuurina, että ilmoitetaan.”

Helsingin kaupungilla on käytössään Työkalupakki-niminen sähköinen työkalu, jonka kautta työntekijät voivat raportoida esimiehelleen kaikista poikkeustapauksista, myös vihapalautteesta.

”Ohjeistus on, että ne käsitellään työpaikalla, esimerkiksi työpaikkakokouksessa”, Hyvönen sanoo.

Hyvösen mukaan sosiaali- ja terveysviraston työntekijät ovat tottuneet kovaan kielenkäyttöön ja ymmärtävät hyvin, jos ihmiset turhautuvat heihin itseensä kohdistuneista päätöksistä.

”Silti ei pidä sietää uhkailua. Jos joku sanoo että mä tapan sut, niin onko se vähäpätöistä, jos tällä ihmisellä on tapana sanoa niin. Entä jos sen sanoo 20 kertaa? Työsuojelun näkökulmasta kyseessä on vakava uhkaus ja siitä pitää tehdä rikosilmoitus.”