Kuka on paras ihminen?

Olen tiedostava ihminen. Minkä tahansa katastrofin sattuessa maailmalla järjestän puolessa tunnissa vaate– ja lelukeräyksen hädänalaisille. Kaksi jätesäkillistä tavaraa ovat odottaneet toista viikkoa eteisessä, että joku veisi ne kirpputorille tai roskikseen. Uudet vaatteemme ja tarvikkeemme eivät muuten mahdu sisään. Se minua hieman närkästytti, ettei kukaan tule noutamaan kullannuppumme ylimääräisiä tavaroita kotoamme, vaan minun on itse ajettava ne keräyspisteeseen.

Käyn omalla ajallani myös hoivaamassa kovia kokeneiden perheiden lapsia. Tai en minä enää käy, koska alkoi ottaa aivoon, että sen kaltaisilla naisilla on vauvoja, vaikka itse en ole saanut yhtäkään.

Tulkaa tekin mukaan Suomen Punaisen Ristin toimintaan. Se on hyvin arvokasta työtä, jossa autetaan koettelemusten kourissa elävien ihmisten elämää kaukana maapallon toisella puolella. Keräyslippaan kanssa seisominen kadunkulmassa, goretex–takki päällä on paljon kultivoituneempaa auttamista kuin vastaaminen sukulaisen soittoon kello kolmelta yöllä: päästä mut sisään. Puhumattakaan siitä että hänet laskisi sisään. Pidän myös Punaisen Ristin jäsenkirjeistä, jotka postitetaan perinteisissiä kirjekuorissa ja tiedotteet on painettu tyyriille neliväripaperille. On mukava olla avuksi, kunhan kaikessa on tyylikäs säväys. Sellaisen kirjeen jättää mieluusti avattuna puolihuolimattomasti ruokapöydälle toisin kuin laskun.

Se vielä, että jos kutsutte minut kylään, minä en syö valkoista vehnäjauhoa, sokeria saati mitään, mikä on valmistettu oman maakuntani ulkopuolella. Kiitos silti, jos kutsutte minut. Sosiaalisuus on suomenruotsalaista, he elävät pitkään, minä haluan myös. Pidän kalasta, joskin friteerattu rapu on liikaa. Että ei mitään sellaista. Pyrin eroon niin henkisistä kuin fyysisistä kuona-aineista. Se koskee ruokaa, juomaa ja ihmisiä. Oletteko muuten huomanneet, että ette istu järin suorassa? Nyhjöttävä ihminen viestii itsestään tahdotonta tilaa. Tahtotila olla pitää.

Pyrin eroon kuonaihmisistä, joiden keskellä  joudun toisinaan liikuskelemaan, vaikka itse olen jalostunut yksilö. Joskus on oltava kova ja laitettava rajat oman itsensä ympärille. Kyllä tekin olette kuulleet ihmisistä, jotka elävät syömällä toisten energiaa? Minä en aio olla kenenkään annos.

Yhteiskunnallisesta tilanteesta olen sitä mieltä, että on aina hauskaa kun tapahtuu. Pidän paljon maahanmuutto– ja turvallisuuspoliittisista keskusteluista. Yhteiskuntasopimus on lempilapseni. Meidän kaupunginosassamme ei ole vastaanottokeskuksia enkä minä oikeastaan tiedä, mistä yhteiskuntasopimuksessa on kyse. On vain niin kiehtovaa iltaisin joogatunnin jälkeen käpertyä nojatuoliin, siemailla oikein haudutettua teetä ja olla osallistuva kansalainen seuraamalla uutisia ja ajankohtaisia keksusteluohjelmia. Olen melkein kuin ne neljä toimittajaa, jotka hyppäävät ennen lähetystä laskuvarjolla lentokoneesta.