Kokemusten perässä

Kokemusasiantuntijoiden käyttö on lisääntynyt. Nyt sellaiseksi voi myös opiskella.

Kotimaisten kielten keskus Kotus seuraa uusien sanojen esiintymistä suomalaisessa mediassa. Sana ”kokemusasiantuntija” esiintyi lehtijutuissa ensimmäisen kerran vuonna 2011, ja Kotus selitti sen näin: ”omien kokemustensa myötä (ei opiskellen) asiaan perehtynyt henkilö”. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, kokemusasiantuntijoista on kirjoitettu jo satoja lehtijuttuja. Heitä käytetään yleisesti sosiaali- ja terveydenhuollon töissä ammattilaisten rinnalla.

Mutta Kotuksen vanha sanamääritelmä on muuttunut epäkelvoksi: nykyisin kokemusasiantuntijoita nimenomaan koulutetaan.

Alan pioneereja Suomessa ovat olleet Tampereella toimiva Muotialan asuin- ja toimintakeskus sekä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, joka aloitti mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä heidän omaistensa kouluttamisen kokemusasiantuntijoiksi vuonna 2010.

Hiukan myöhemmin koulutuksesta innostuttiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä (KSSPH). Nyt sairaanhoitopiiri on kouluttanut kahdessa erässä yhteensä jo 49 kokemusasiantuntijaa.

”Meidän koulutuksemme on sikäli poikkeuksellista, että emme ole kouluttaneet pelkästään päihde- ja mielenterveyskuntoutujia, vaan myös somaattisesti sairaita. Mukana on ollut esimerkiksi aivoinfarktin kokeneita ja syöpiin sairastuneita”, kertoo koulutuksesta vastaava osastonhoitaja Nina Peränen.

KSSPH:n toinen, viime keväänä päättynyt koulutus kesti kahdeksan kuukautta. Opetusta oli neljä tuntia viikossa.

Opiskelijat perehtyivät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja kuuntelivat asiantuntijaluentoja esimerkiksi kivusta. Viestintää harjoiteltiin sairaanhoitopiirin viestintäpäällikön johdolla, ja esiintymisjännityksestä kävi puhumassa ammattinäyttelijä.

”Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin sen oman tarinan kertominen”, Nina Peränen sanoo. ”Jokaiselle oli varattu puolitoista tuntia aikaa oman tarinan esittämiseen. Osa kertoi sen piirrosten avulla, osa valokuvien tai musiikin avulla. Toiset vain puhuivat.”

Oman elämäntarinan kertominen on tärkeä taito kokemusasiantuntijoille, koska työtehtävistä tyypillisimpiä on vierailu johonkin laitokseen ja oman tarinan kertominen siellä. Mutta asiakastyötä tehdessä omaan kokemukseen ei saisi hirttäytyä, Peränen korostaa.

”Pitää löytää tilanteet, jolloin kerrotaan sitä omaa tarinaa, mutta on päästävä myös ulos siitä ja ajateltava koko järjestelmää. Tämä voi olla vaikeaa ihmiselle, joka on elänyt vuosia oman sairautensa kanssa.”

Koulutuksen jälkeen kokemusasiantuntijat ovat tehneet keikkatöitä sairaanhoitopiirille. He ovat mukana erilaisissa työryhmissä ja arvioivat materiaaleja potilaan näkökulmasta. He pitävät säännöllisesti vastaanottoa muutamalla terveysasemalla, ja osa heistä toimii verkkotuutorina potilaille.

Kaksi vuotta sitten viisi kokemusasiantuntijaa vietti viisi viikkoa Keski-Suomen keskussairaalan päivystyspoliklinikalla, teki havaintojaan ja keskusteli potilaiden kanssa.

”He löysivät hyvin pieniä, mutta potilaan kannalta tärkeitä nyansseja, joita sitten lähdettiin korjaamaan”, Nina Peränen kertoo. ”Nyt Laukaan terveyskeskuksessa on käynnissä vastaava jakso.”

Kokemusasiantuntijoiden työllistämistä lyhyille keikoille on vaikeuttanut byrokratia. Useimmat kokemusasiantuntijat nostavat erilaisia yhteiskunnan tukia, ja hyvinkin pieni palkkio saattaa merkitä esimerkiksi asumistuen menettämistä. Nina Peräsen mielestä se on väärin.

”Mielestäni tämä toiminta on myös ihmisten kuntouttamista. Se, että ihminen tulee ulos kotoa toisten joukkoon ja tekee jotain hyödyllistä, ei saisi olla taloudellisesti rangaistavaa.”

Kukaan ei tiedä, kuinka paljon Suomessa on kokemusasiantuntijoita eikä missä kaikkialla heitä käytetään. Yhtään helpommaksi arviointia ei tee se, että kokemusasiantuntijan työtä voi tehdä myös kokemuskouluttajan, vertaisen, potilasedustajan, asiakasasiantuntijan tai vaikkapa kehittäjäasiantuntijan nimikkeellä.

Ei ole myöskään olemassa kunnollista tutkimusta, josta selviäisi, mitä kokemusasiantuntijoiden lisääntynyt käyttö ja roolin kasvu on merkinnyt. Onko se ollut hyvä vai huono asia?

Osastonhoitaja Nina Peränen arvioi, että ainakin Keski-Suomessa kokemukset ovat olleet pääosin positiivisia.

”Kokemusasiantuntijien käyttö opettaa kuuntelemaan asiakkaita ja tekemään palveluista ihan aidosti asiakaslähtöisiä”, hän sanoo. ”Näen, että silti olemme vielä opetteluvaiheessa. Tarvitaan lisää markkinointia ja tiedotusta, ehkä myös asennemuokkausta.”

Jotkut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pelkäävät, että kokemusasiantijoilla korvataan heidän tekemäänsä työtä. Pelko on ehkä entistä aiheellisempi nyt, kun kokemusasiantuntijoita myös koulutetaan. Eikö koulutus nimenomaan hämärrä ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan välistä eroa?

”Meiltä usein kysytään, koulutammeko me heistä eräänlaisia pikkuammattilaisia. Se ei ole tarkoitus”, Peränen sanoo. ”Pyrimme muistuttamaan, että heidän roolinsa on katsoa asioita potilaan näkökulmasta. Ei pidä lähteä miellyttämään ammattilaisia ja järjestelmää, vaan kritiikkiä saa antaa.”

Ilkka Karisto