Kansa hoivataisteli, Hiilamot kertovat

Professori Heikki Hiilamolta ilmestyy vaalien alla kaksi kirjaa. Toinen kuvaa omaishoitajien taisteluja. Toinen paljastaa ensi kertaa sote-työryhmän sisäiset väännöt. Molemmissa vaaditaan kansalaisille nykyistä vahvempia oikeuksia terveys- ja hoivapalvelujen saamiseen. 

MIKSI SOTE-UUDISTUKSEN aikaansaaminen oli niin vaikeaa? Yksi vastaus löytyy Heikki Hiilamon kirjasta Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö. Sen mukaan vuonna 2011 valtaan nousseen hallituksen kuutta puoluetta ei yhdistänyt ideologisesti mikään muu kuin halu hävittää Suomesta pienet kunnat − ne, joista kaikkien yhteinen vihollinen keskustapuolue ammentaa poliittisen voimansa.

Kun SDP oli kuitenkin vaalikampanjassaan luvannut, ettei se aja kuntien pakkoliitoksia, hallituksen ainoa mahdollisuus pienten kuntien heikentämiseen oli sote-uudistus. Tästä tuli sote-työryhmälle sietämätön pakkopaita.  Ongelmia ei voinut ratkaista miettimällä kuntatyyppejä uudestaan, koska ääneen lausumattomana tavoitteena oli pienten kuntien hävittäminen.

Tämä ja monta muuta paljastusta sisältyy Helsingin ylipiston sosiaalipolitiikan professorin  maaliskuussa ilmestyvään kirjaan. Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö kertoo ensimmäistä kertaa, millaisia värikkäitä vääntöjä sote-työryhmässä käytiin julkisuudelta piilossa. Teoksen tärkein anti on Hiilamon ohjelmajulistus siitä, miten uudistusta pitäisi viedä eteenpäin.

Hänen mukaansa valtio pitäisi hahmottaa valtavaksi vakuutusyhtiöksi. Kaikki kansalaiset pitäisi saada yhtenäisen vakuutusjärjestelmän piiriin, ja sen tarjoamat hoitolupaukset pitäisi täsmentää niin, että kaikki tietävät millaisiin palveluihin heillä on oikeus ja mihin ei.

HIILAMO OLI vuoden 2011 eduskuntavaaleissa vihreiden ehdokkaana. Hän ei päässyt läpi, mutta päätyi osallistumaan hallitusneuvotteluihin ja sote-työryhmään. Tällä kertaa Hiilamo ei ole ehdolla, mutta häneltä ilmestyy maaliskuussa peräti kaksi teosta, jotka on kirjoitettu suoraan sote-taistelujen eturintamasta.

”Se on osin sattumaa, mutta kyllä me pyrimme saamaan ne molemmat ennen vaaleja ulos.”

”Me” tarkoittaa sitä, että hän on kirjoittanut Hoivataistelu-kirjan yhdessä puolisonsa Kirsi Hiilamon kanssa. Teos perustuu pariskunnan keräämiin keski-ikäisten suomalaisten kokemuksiin siitä, millaista on hoitaa läheistä vanhusta tai vakavasti sairastunutta puolisoa.

Läheishoiva hahmottuu kirjassa kamppailulajiksi. Äkillinen hoivavastuuseen joutuminen sotkee hoitajan palkkatyön. Se uuvuttaa ja aiheuttaa ristiriitoja sukulaisten kanssa. Piinallisinta on usein taistelu julkisten hoitopalvelujen ja omaishoidon tukien saamiseksi.

Hoivataistelu-kirja kuvaa juuri niitä ongelmia, joita Hiilamo haluaa ratkaista Hyvinvoinnin vakuutusyhtiön avulla. Hänen mielestään olisi ensisijaisen tärkeää määritellä yhteiskunnan antamat palvelulupaukset ja kansalaisten oikeudet.Vasta kun kaikki tietävät tarkasti, millaista hoitoa he ja heidän läheisensä voivat odottaa, he osaavat myös varautua hankkimaan haluamiaan lisäpalveluja esimerkiksi yksityisten lisävakuutusten avulla.

HIILAMON MUKAAN kansalaisten oikeudet ovat loistaneet poissaolollaan sote-uudistuksen valmistelussa.

”Meillä on myös uusi terveydenhoitolaki ja ihka uusi sosiaalipalvelulaki, mutta nekään eivät juurikaan laajenna kansalaisten oikeuksia.”

Yhtenä syynä tähän on se, että sote-alaa kehitetään työntekijöiden eikä asiakkaiden ehdoilla.  Sosiaali- ja    terveysala työllistää Suomessa suurin piirtein 370 000 suomalaista − eli enemmän kuin teollisuus yhteensä − ja alalla on vahvoja etujärjestöjä.

”Työntekijöiden intressit ovat olleet vahvasti esillä päätöksenteossa. Tämä on suodattunut julkisuuteen myös niin, että sote-uudistus on näyttänyt vaikeammalta kuin se onkaan.”

Teksti > Elina Grundström
Kuva > Riitta Supperi

Heikki Hiilamo: Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö. Mistä sote-uudistuksessa on kysymys? Into 2015.
Heikki Hiilamo ja Kirsi Hiilamo: Hoivataistelu. Tekoja läheisten puolesta. Kirjapaja 2015. 

 

Jos valtio olisi vakuutusyhtiö

Vakuutusajattelu on perinteinen tapa hahmottaa sosiaalipolitiikkaa. Ajatuksena on se, että valtion tai kunnan pitäisi toimia kuin vakuutusyhtiö: kerätä asiakkailta vakuutusmaksuja ja korvata vahingot.

Heikki Hiilamon mukaan vakuutusajattelussa kiteytyvät universaalisuus-periaate ja ihmisarvo.

”Ajatellaan, että kaikkien saman maan kansalaisten pitäisi olla saman julkisen vakuutusjärjestelmän piirissä.”

Universaali sosiaaliturva on yleinen erityisesti pohjoismaissa, mutta lähes kaikissa länsimaissa on koko väestön kattava terveysvakuutus. Suomessa näin ei ole. Työterveyshuoltoa saavilla suomalaisilla on parempi terveydenhuolto kuin työttömillä, ja yliopistojen opiskelijoita hoidetaan Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön kautta paremmin kuin muita.

Samalla julkisen terveydenhuollon laskut jakautuvat epäreilusti erilaisille kunnille, ja suomalaiset joutuvat maksamaan terveysturvastaan kovin erilaisia hintoja.

Hiilamo on kuitenkin toiveikas sen suhteen, että sote-uudistus tulee lopulta luomaan yhtenäisen vakuutusjärjestelmän myös terveydenhuoltoon.

 

Heikki Hiilamon hallitusohjelma

YHTENÄINEN SOTE-VAKUUTUS KAIKILLE SUOMALAISILLE. Tämä voidaan rahoittaa purkamalla päällekkäisyydet eli yhdistämällä Kelan, työterveyshuollon ja kuntien vastuulla olevat vakuutukset yhdeksi kokonaisuudeksi.

VALTION PITÄÄ TÄSMENTÄÄ PALVELULUPAUKSENSA. Kansalaisille tulee määritellä subjektiiviset oikeudet terveydenhoitoon ja hoivaan. Kaikkien täytyy saada tietää, millaista hoitoa voivat odottaa.

PERUSTETAAN BISNESLUOKKA. Vastuu palvelujen tuotannosta kuuluu julkisille toimijoille, mutta yksityiset palvelut voivat täydentää niitä. Valtion antaman perusvakuutuksen rinnalle tulee luoda yksityisiä hoivavakuutuksia samaan tapaan kuin lentokoneessa voi lisämaksusta päästä bisnesluokkaan. Mutta kaikkien pitää mahtua lennolle.