Kallion kaverukset

 

Etsivän vanhustyön hanke Seniori-Vamos torjuu yksinäisyyttä tuomalla ihmisiä yhteen. Katrina Rosén ja Ines Ruokolainen löysivät toisensa kadulta.

Kolme vuotta sitten Katrina Rosén oli kävelemässä Seniori-Vamoksen toimistoon Helsingin Kalliossa. Vasta perustetulla toimistolla oli avoimien ovien päivä. Kun Rosén saapui Castréninkadun puoliväliin, hän näki naisen, joka katseli ympärilleen ja vaikutti hieman sekavalta.

”Otin hänestä kiinni ja kysyin, lähdetkö minun mukaani ilmaiselle kahville, piparille ja karkille”, Rosén kertoo.

Kadulta löytynyt nainen oli nimeltään Ines Ruokolainen. Hän istuu nyt sohvalla Rosénin kotona pienessä kalliolaiskaksiossa. Täällä hän käy lähes päivittäin, sillä kolmen vuoden takaisesta kohtaamisesta alkoi seitsemänkymppisten naisten ystävyys.

”Ines oli heti valmis lähtemään mukaan, kun kuuli, että toimistolla saa kahvia ilmaiseksi”, Rosén sanoo ja Ruokolaista alkaa hihityttää.

”Niin, olen sellainen kahvikissa.”

viesti_seniorivamos-2
Katrina Rosén (vas) ja Ines Ruokolainen juovat Rosénin luona kahvit lähes päivittäin.

Vuonna 2013 Kallion alueella aloittanut Seniori-Vamos on etsivän vanhustyön hanke, joka auttaa palveluiden ulkopuolelle ja syrjään joutuneita vanhuksia. Hankkeen tarkoituksena on tukea mielekästä ja ihmisarvoista kotona asumista ja helpottaa yksinäisyyttä. Sen jälkeen kun Katrina Rosén ja Ines Ruokolainen tapasivat, kaksikon on nähty menevän käsikynkkää pitkin Kalliota.

”Ines on minua lyhyempi, mutta koska kävelen kumarassa ja kepin kanssa, näytämme samanpituisilta. Minulla on usein hattu päässä ja hänellä ei”, Rosén sanoo.

Molemmat naiset ovat asuneet Kalliossa vuosikymmeniä, vieläpä lähellä toisiaan. Ruokolainen asui äitinsä luona vanhoille päiville asti.

”Jäin kotiin auttamaan äitiä, mutta kun hän kuoli, jäin kokonaan yksin”, hän kertoo.

Ruokolaisella ei juurikaan ollut suomalaisia ystäviä. Sen sijaan hän piti yhteyttä eurooppalaisiin kirjekavereihin.

”Enää heistä on jäljellä Wienissä asuva roomalaiskatolisen kirkon pappi. Hän kirjoittaa jo vähän harvakseltaan, koska on minua neljä vuotta vanhempi. Katrina on ensimmäinen suomalainen tuttava, jonka luona olen käynyt.”

”Sinä olet sanonut, että olen enemmän kuin tuttava”, Rosén huomauttaa, ja molemmat nauravat.

Yhdessä oleminen ei sinänsä vaadi suuria ponnistuksia. Usein naiset vain juttelevat kahvin ja pullan ääressä tai istuvat parvekkeella. Kaksikko käy myös kumppanuustalo Hannassa, joka on kaikille avoin kohtaamispaikka Sturenkadulla.

”Juttu on luistanut, ja se on minusta ollut mukavaa, että on puhekaveri”, Ruokolainen sanoo.

Silloin tällöin kaksikko katsoo myös televisiota.

”Tietysti näytän aina kaikki tärkeimmät ohjelmat, mutta ei hänelle jää ne oikein päähän. Ne menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”, Katrina Rosén sanoo.

”Voi hyvänen aika, kun minulla on sellainen kananmuisti”, hänen ystävänsä myöntää.

Heille ei kuulemma koskaan tule riitoja.

”En riitele koskaan kenenkään kanssa, minä vain selitän, miten asioiden pitäisi mennä, plussat ja miinukset. Olen tosi taitava siinä, koska olen hyvä ihmissuhdetuntija”, Rosén sanoo.

viesti_seniorivamos-3
Katrina Rosén ja Ines Ruokolainen ovat asuneet Kalliossa vuosikymmenien ajan.

Seniori-Vamoksen toimiston seinälle on askarreltu puu. Siihen on koottu mukana olevien vanhusten ajatuksia unelmien kesästä. Toiveet ovat yksinkertaisia: ”Jäätelö”, ”Puutarhanhoito”, ”Uinti Hangossa” tai ”Varpaat hiekassa”. Toimiston kaksi työntekijää tekee yhteistyötä Kallion alueen kansalaistoimijoiden ja hoitohenkilökunnan kanssa. Yhteydenottoja tulee eri puolilta pääkaupunkiseutua. Ainakin toistaiseksi toiminta on rajautunut Kallion ja Espoon keskuksen alueille. Vinkkejä tukea kaipaavista vanhuksista tulee esimerkiksi lääkäreiltä, kotihoidon työntekijöiltä, omaisilta ja vanhuksilta itseltään.

”Otamme yhteyttä vanhukseen ja kysymme, voimmeko tulla käymään. Pohdimme yhdessä, mitkä voisivat olla juuri hänen arkeaan rikastuttavia toiveita ja tarpeita”, projektityöntekijä Johanna Roti kertoo.

Luottamuksen saamisessa saattaa mennä aikaa. Vanhusten elämässä voi olla yksinäisyyttä, muistisairautta ja päihde- ja mielenterveysongelmia.

”Joskus ihminen ei ole poistunut kodistaan pitkiin aikoihin mutta alkaa hiljalleen mennä ulos meidän työntekijän tai vapaaehtoisen kanssa.”

Kotiin voi jumahtaa, koska osa vanhuksista on fyysisesti huonossa kunnossa tai kokee Kallion mäet haastaviksi. Joitakin sosiaaliset tilanteet jännittävät.

”Jos on jäänyt kotiin, lähtemisen kynnys kasvaa koko ajan”, Kallion toimiston toinen työntekijä Tuija Kujala sanoo.

Vamoksen toiminnassa on mukana kymmeniä vapaaehtoisia, joista iso osa on 25–35-vuotiaita kalliolaisia. Työntekijät pyrkivät löytämään pareja, joilla on jotain yhteistä.

”Siitä on syntynyt ihania, eri sukupolvia ylittäviä ystävyyssuhteita”, Johanna Roti kertoo.

Vapaaehtoisia löytyy myös naapuriapua tarjoavan verkkopalvelun Nappi Naapurin kautta. Hankkeella on palvelussa oma sivu.

”Ilmoituksessa voi esimerkiksi olla, että 85-vuotias rouva toivoo löytävänsä eläinrakkaan vapaaehtoisen, ja että olisiko alueella koiraa omistavaa henkilöä, joka haluaisi tulla piristämään hänen arkeaan”, Roti sanoo.

Hänen mukaansa on asioita, joita kuka tahansa meistä voi tehdä yksinäisyyden torjumiseksi.

”Omalla toiminnalla voi levittää välittämistä. Voi pitää silmät ja korvat auki, puhua ihmisille ja kysyä, mitä kuuluu.”

Antti Järvi
Teksti

Sakari Piippo
Kuvat

Voit auttaa yksinäisiä vanhuksia myös tekemällä lahjoituksen: hdl.fi/lahjoitus
tai 
tilille: FI51 2065 1800 1082 98, viesti: Seniori-Vamos. Kiitos avustasi.