Kaksi marjaa: Nato ja sote

Suomalainen sote-keskustelu on alkanut muistuttaa Nato-keskustelua.

On sanoja, joita ei saa sanoa, kuten Nato tai yksityinen. On tahallisia väärinymmärryksiä ja yletöntä närkästymistä.

Jos kirjoittaa 16-sivuiseen tulevaisuuskatsaukseen yhden lauseen, jossa toteaa, että Nato-jäsenyys selkiyttäisi Suomen asemaa, leimataan heti jäsenyyden kannattajaksi. Näin kävi ulkoministeriön virkamiehille, jotka joutuivat Nato-kiistelyn olkinukeiksi lokakuun alussa.

Jos taas mainitsee 13-sivuisen lausunnon yhdessä virkkeessä, että yksityiset lääkäripalvelut täydentävät julkista palvelua, joutuu vastuuseen julkisen terveydenhuollon romuttamisesta. Tällaisten syytösten kohteeksi joutui Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Liisa Hyssälä, kun Kela antoi lokakuussa lausuntonsa sote-lakiluonnoksesta.

Mediakohu nousi lausuntoon sisältyvästä virkkeestä: ”Kelan näkemyksen mukaan asiakkaiden valinnanvapaus ja palveluiden saatavuus erityisesti perusterveydenhuollossa ja erikoislääkäripalveluissa voidaan tulevaisuudessa taata ainoastaan yksityistä palvelutuotantoa hyödyntämällä.”

Tästä sitten ”poliitikot hermostuivat”, ”Kela suututti” ja ”nousi mekkala”.

Oliko tuossa lauseessa edes mitään uutta? Ei ollut.

Virke kuvaa terveyspalveluiden tilannetta sellaisena kuin se on jo nyt. Kela maksaa vuosittain korvauksia neljästä miljoonasta yksityisestä lääkärikäynnistä. Ilman niitä terveyskeskuksissa olisi melkoinen ruuhka.

Kun Hyssälän väitettiin ajavan yksityistämistä, häntä tulkittiin tahallaan tai tahattomasti väärin.

Todellisuudessa Kela haluaa suitsia yksityisiä lääkäriasemia. Lausunnossa todetaan, että ”järjestelmän piiriin haluavien palveluntuottajien tulisi sitoutua noudattamaan yhteisiä hoitokäytäntöjä ja laatukriteerejä sekä enimmäishintoja”.

Se tarkoittaa, että jos yksityinen lääkäriasema haluaa asiakkaidensa saavan Kela-korvauksia, sen on sitouduttava sote-alueen määrittämiin enimmäishintoihin, kuten Ruotsissa jo tehdään.

Tämä olisi radikaali muutos. Nykyisin lääkäriasemat voivat veloittaa hoidosta niin paljon kuin kehtaavat ja Kela maksaa samat korvaukset öky- ja kohtuuhintaisista lääkärikäynneistä.

On pään pistämistä pensaaseen ajatella, ettei yksityisiä lääkäreitä tarvita. Sen sijaan pitäisi pohtia, kuinka heidän palvelunsa saadaan kaikkien suomalaisten ulottuville.

Lääkärien määrä kasvoi vuosina 2000−2010 yhteensä 24 prosenttia. Terveyskeskuksissa lääkärien määrä kuitenkin väheni. Lisäys kohdistui etenkin yksityiseen terveydenhoitoon, jossa työolot ovat mukavammat ja palkka parempi. En usko, että lääkäreitä voidaan pakottaa takaisin terveyskeskuksiin. Mielekkäämpää olisi saada yksityiset palvelut tiukemmin yhteiskunnan ohjaukseen ja kaikkien, ei vain rikkaimpien, hyödyksi.

Turha närkästyminen ja kiivailu on harmillista sekä Nato- että sote-keskustelussa. Molemmat ovat suomalaisille tärkeitä asioita. Näistä kuitenkin sosiaali- ja  terveydenhuollon ongelmien ratkaiseminen on akuutimpaa. Nato-jäsenyys voi varmasti odottaa. Perusterveydenhoidon kriisi ei.

Heli Suominen

Kirjoittaja on yksityisten ja julkisten terveyspalvelujen sekakäyttäjä, joka on aiemmin seurannut sote-keskustelua Helsingin Sanomien toimittajana. Nykyisin hän tarkkailee politiikkaa johtavana asiantuntijana viestintätoimisto Milttonissa.