Hullunkuriset sote-päättäjät

Sote-uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, kuka käyttää valtaa sote-alueilla. Ei hyvältä näytä. Sairaanhoitopiireissä leikkaussalien laitteista päättävät maanviljelijät ja mattoyrittäjät.

Suomessa on tekeillä ainutlaatuinen kokeilu. Missään muussa länsimaassa ei ole niputettu sosiaali- ja terveysasioita niin vahvasti yksiin käsiin kuin meneillään olevassa sote-uudistuksessa.

Kuntapoliitikot pääsevät tekemään isoja päätöksiä asioista, joista heillä ei välttämättä ole mitään asiantuntemusta. Jos eduskunta hyväksyy sosiaali- ja  terveydenhuollon järjestämislain ehdotetussa muodossa, kaikki sote-asiat keskitetään viiteen jättimäiseen sote-alueeseen, joissa ylintä valtaa käyttää poliittisin perustein valittu valtuusto.

Kuntapoliitikoista koostuva valtuusto hyväksyy esimerkiksi sote-alueen budjetin ja järjestämissopimuksen, jossa päätetään juuri niistä asioista, jotka ihmisiä eniten kiinnostavat: mitä, missä ja millaisia sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan ja kuka niitä pääsee tuottamaan.

”Valtuustolla on viime kädessä hyvin paljon valtaa”, sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen sanoo.

Miten kuntapäättäjät tulevat onnistumaan? Sitä voi arvioida tarkastelemalla nykyisiä sairaanhoitopiirien hallituksia, joihin kunnat valitsevat edustajiaan poliittisin perustein. Niissä maanviljelijät, mattoyrittäjät ja kiinteistövälittäjät päättävät sairaaloiden asioista.

Suomessa on 20 sairaanhoitopiiriä. Viesti-lehti tutki pistokokeina kolmen sairaanhoitopiirin hallitusjäsenten ammatilliset taustat. Tulos oli karu.

Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Karjalan piirien hallituksissa on yhteensä 41 jäsentä, mutta vain kahdeksalla on edes jonkinlaista taustaa terveydenhuollon tehtävissä. Kymmenisen henkeä edustaa hallinnollista osaamista. Loput ovat kirjavaa väkeä: siipikarjayrittäjiä, opettajia, pankinjohtajia, taksiyrittäjiä tai fysiikan professoreita.

”Uudistus palauttaa Suomeen 1970-luvulla kukoistaneen tiukan valtionohjauksen.”

Päättäjien tietämättömyys heijastuu myös päätöksiin, ainakin joskus. Se kävi ilmi, kun Viesti antoi viiden sairaala-ammattilaisen kertoa nimettömänä kokemuksiaan hallitusten maallikkojäsenistä.

Vastaajien toistuva harmin aihe on se, että kuntapoliitikot ajavat vain oman kunnan etua. Se johtaa helposti järjettömiin ja kalliisiin päätöksiin.

”Kuntapoliitikot vaativat tiukasti, että ambulanssien kustannuksia pitää alentaa. Ja yhtä tiukasti jokainen heistä sanoi, että meidän kuntamme ambulanssiin ette koske”, muistelee yksi heistä.

”Kunnallispoliitikot eivät ymmärrä kokonaisuutta. Kokoukset ovat ihan farssia. En osaa olla luottavainen, että tämä piirre tasoittuisi tulevilla sote-alueilla.”

Sote-alueisiin tulee kuulumaan keskimäärin 60 kuntaa. Jokainen niistä saa ainakin yhden edustajan valtuustoon. Valinnoista tulee mutkallisia, koska valtuustossa poliittisten puolueiden vaikutusvallan pitää vastata kaikkien alueen kuntien yhteenlaskettua poliittista jakaumaa.

Valtapeliin on kuitenkin tulossa jokeri, joka voi kääntää pelin suunnan.

Se on sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriön laatimassa lakiluonnoksessa se on määrännyt itselleen vallan ohjata sote-alueiden päätöksentekoa.

Käytännössä uudistus siis palauttaa Suomeen 1970-luvulla kukoistaneen tiukan valtionohjauksen, josta luovuttiin 1990-luvulla, jolloin haluttiin siirtää päätösvaltaa kuntiin, lähemmäs kansalaisia.

”Valtionohjauksen tiukentuminen on iso muutos, josta on puhuttu aivan liian vähän”, Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Juhani Lehto sanoo.

Hän ei pidä valtionohjauksen tiukentumista hyvänä asiana, eikä usko, että  ministeriö tai virkamiehet tekisivät parempia päätöksiä kuin kuntapoliitikot.

Lehdon mielestä kansan pitäisi valita sote-päättäjät vaalilla. ”Se olisi ainoa demokratiaa kunnioittava ratkaisu.”

Ehkä kansa valitsisi päättäjiksi ihmisiä, joilla on sote-alan asiantuntemusta.

Valitut palat

ammatit

Teksti > Elina Heino
Kuvitus > Marko Turunen