Elävien kasvot

 

”Jos sinulla on asiaa Isä Jumalalle, paina1.”

”Jos sinulla on asiaa hänen Pojalleen, paina 2.”

”Jos etsit Pyhän Hengen johdatusta, paina 3.”

Joskus tuntuu, että tekniikka ja automaatio vallitsevat useimmilla aloilla. Onneksi emme kohtaa puhelinvastaajaa, kun käännymme Luojamme puoleen.

Jumala on tavoitettavissa toisella tavalla. Luomistyössään, luonnon kauneudessa, juuri nyt alkukesän vihreydessä.  Jumala on tavoitettavissa Sanassaan ja siinä mitä tapahtuu, kun ihmiset kohtaavat kasvokkain.

Tekniikka ja automaatio, joiden pitäisi auttaa meitä, voivat liian pitkälle vietyinä sisältää riskin, että kadotamme inhimilliset kasvomme. Kasvoton kommunikointi ilman riskiä tulla tunnistetuksi tekee helpommaksi levittää vihapuhetta. Kaikki kunnia facebookille, mutta kun kohtaamme kasvokkain, face to face, meistä tulee eläviä toisillemme. Ihmisen ääni ja ihmisen katse auttavat meitä tulemaan todellisiksi. Robotit auttavat hoitotyössä  – ehkä, mutta kuka näkee sairaan ihmisen katseessa olevan tuskan?

Diakoniaa, kristillistä lähimmäisen rakkaudenpalvelua, ovat kautta aikojen vieneet eteenpäin ihmiset, jotka uskaltavat olla kasvokkain hädän kanssa. He ovat saaneet kuulla vastasyntyneen ensimmäisen huudon ja nähdä hänen avautuvat silmänsä. He ovat saaneet olla sulkemassa vanhuksen silmät, kun tämän katse on sammunut. Tässä on ihmisläheisen hoidon lahja, rikkaus ja haaste.

Arkkiatri Risto Pelkonen viittasi kevään Yhteyspäivillä tutkimukseen, jonka mukaan saattohoidettavan suurin kipu on se, että hän ei tule nähdyksi tai että hän ei saa kokea toisen ihmisen läsnäoloa.

Kuinka voimme koota voimamme kohdataksemme sen, mikä on pahaa ja vaikeaa?  Harjoittelemalla avoimuutta sitä kohtaan, mikä on meille vierasta? Ankkuroituminen ja avoimuus. Molempia löydämme diakoniaväestä.

Voimaa mennä eteenpäin voimme ammentaa tuhatvuotisesta traditiosta, joka on annettu meille Herran siunauksessa: ”Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha.”.

Karin Strandberg
Johtava diakonissa