5 väitettä TTIP:stä

Jos TTIP-sopimus toteutuu, ulkomaiset terveysfirmat voivat haastaa valtion välimiesoikeuteen ja ohjata Suomen terveyspolitiikkaa. Vai voivatko?

Yhdysvaltojen ja EU:n parhaillaan neuvottelema vapaakauppasopimus TTIP on ollut kiivaan kritiikin kohteena. Sen kiistellyimpiä kohtia on investointisuojapykälä, joka antaisi amerikkalaisille sijoittajille mahdollisuuden viedä eurooppalaisia valtioita yksityiseen välimiesoikeuteen.

Professori Martti Koskenniemi on tuonut esiin, että pykälä voi heikentää Suomen mahdollisuutta ohjata omaa terveyspolitiikkaansa. EU on keskeyttänyt kansalaisjärjestöjen huolen vuoksi neuvottelut TTIP:n investointisuojasta kevään ajaksi. Vastaava EU:n ja Kanadan välinen sopimua CETA on kuitenkin neuvoteltu ratifiointia vaille valmiiksi.

TTIP vaarantaa suomalaisten oikeuden päättää omasta terveyspolitiikastaan.

Tästä väitellään. Suomessa toimivat terveysyhtiöt Mehiläinen, Attendo ja Terveystalo ovat ulkomaisten pääomasijoittajien omistuksessa. Mehiläisellä on yhdysvaltalainen omistaja, Kohlberg Kravis Roberts & Co, ja muissakin yhtiöissä omistajat voivat vaihtua. TTIP:n ja CETA:n investointisuoja avaisi pohjoisamerikkalaisille sijoittajille erillisen oikeusväylän, jota kotimaisilla ei ole.

EU-komissio on painottanut, että TTIP ei vaaranna valtioiden päätösvaltaa. Välimiesoikeus ei voi kumota päätöksiä tai lakeja. Se voi kuitenkin määrätä valtion korvauksiin ja antaa sijoittajille keinoja painostaa virkamiehiä hallintopäätöksissä tai lainsäätäjiä sote-uudistuksissa. Investointiriidat keskeytyvät usein jo alkumetreillä, ja sovinnon ehdot eivät useinkaan tule julkisuuteen.

Jos investointisuoja toteutuu, Mehiläisen amerikkalainen omistaja voi vaatia korvauksia yhtiön voittoja vähentävistä lainmuutoksista.

Ei aivan. Pelkkä tuottojen menetys ei oikeuttaisi korvauksiin. Välimiehet ratkaisevat, onko valtio rikkonut investointisopimusta, esimerkiksi “reilun ja tasapuolisen kohtelun” periaatetta. Tätä on kuitenkin tulkittu monin tavoin.

Ulkomaiset terveysyhtiöt ovat jo kynineet rahaa valtioilta. 

Eivät vielä. Välimiesmenettelyn mahdollisuus on jo mukana tuhansissa kansainvälisissä kauppasopimuksissa. Niiden perusteella on vireillä useita tapauksia, mutta valtiot eivät vielä ole joutuneet maksamaan korvauksia.

Lääkeyhtiö Eli Lilly riitelee Kanadan kanssa, koska Kanada ei ole hyväksynyt sen kahta lääkepatenttia. Tupakkayhtiö Philip Morris vaatii Australialta ja Uruguaylta jättikorvauksia tupakkalakimuutosten vuoksi. Hollantilainen vakuutusyhtiö Achmea taas haastoi Slovakian pelkästä aikomuksesta kansallistaa vakuutusjärjestelmä. Korvauksia ei herunut, mutta Slovakia jäädytti lakihankkeen.

Välimiesmenettely ei sovi sijoittajien ja valtioiden riitoihin.

Tästäkin väitellään. Välimiesmenettely kehitettiin yhtiöiden välisiin riitoihin. Riitojen käsittely salassa sopii huonosti valtion rooliin. CETA-luonnoksessa käsittelyt on tosin määrätty julkisiksi. Välimiesten enemmistö on joka tapauksessa liikejuristeja, jotka eivät välttämättä ymmärrä julkishallinnon roolia.

Hoivayhtiö ei lähde riitelemään, jos se haluaa pitää maineensa ja asiakkaansa.

Tämä lienee totta. Investointisuojaa voivat kuitenkin käyttää muutkin kuin hyväntahtoiset, pitkäjänteiset sijoittajat. Kanteita ovat nostaneet myös pikavoittoja tavoittelevat keinottelijat.

Teksti > Terhi Hautamäki
Kuva > Marko Turunen

Haastateltava ja lähteet:
Professori Martti Koskenniemi, Helsingin yliopisto.
Suomen ulkoministeriö (www.formin.finland.fi).
YK:n kauppa ja kehitysjärjestö UNCTAD: Recent Developments in Investor-State Dispute Settlement 2014.
Investment Treaty Arbitration -tietokanta (www.italaw.com).
Corporate Europe Observatory: Profiting from Crisis (2014).
Global Arbitration Review: Uruguay faces new claim over health measures (4.8.2014).