Yksi pieni matka, joka muutti kaiken

”Menin hiirulaisena, tulin takaisin itsevarmana. Tää oli life-changing.” Vamos-nuoret ohjaajineen päättivät lähteä Georgiaan nuorisovaihtoon. Osalle muutaman päivän matka oli muutakin kuin piristävää vaihtelua arkeen. Se muutti elämän.

Teksti > Riku Siivonen 
Kuvat > Katriina Räisänen

Georgialaisen illan huumaa - juuri ennen kotiin lähtöä limbottiin ja tanssittiin kuin viimeistä päivää.
Georgialaisen illan huumaa – juuri ennen kotiin lähtöä limbottiin ja tanssittiin kuin viimeistä päivää.

”Tämä oli alun perin nimenomaan nuorten toive, kun pohdimme mitä Vamoksesta puuttuu”, Vamoksen ohjaajat Katriina Räisänen ja Iiramaria Ojanen kertovat.
Ensin ulkomaanmatkalle piti kuitenkin hankkia rahoitus. Avuksi löytyi Erasmus+ -ohjelma. Sen kautta käynnistettiin nuorisovaihtoprojekti nimeltään ”It’s My Life!” ja saatiin Vamoksen nuorille mahdollisuus Georgian-matkaan.
Perillä odottaisi paitsi paikallisia ihmisiä myös itävaltalaisia nuoria. Vamoksen eri toimipaikoista etsittiin mukaan halukkaita, ja lopulta kahdeksan Vamosnuorta löysi itsensä Georgiasta työpajasta, jossa keskusteltiin roolimalleista ja siitä, ketä kukakin ihailee. Samalla luotiin yhteiskunnallisia utopioita.

”Kiintoisaa oli huomata, että georgialaisilla oli hyvin konservatiiviset arvot liittyen naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemaan”, Markus Tanttu, 21, sanoo.
Myös Ida Määttä huomasi saman asian.
”Siellä tytöt eivät julkisesti lähteneet haastamaan miehiä, niin kuin me välillä teimme”, Määttä sanoo.
Keskustelemalla molemmat osapuolet oppivat toisistaan lisää. Löytyi myös iloisia eroavaisuuksia. Nuoret georgialaiset miehet olivat ehkä konservatiivisia mutta kuitenkin tunteikkaita ja puheliaita.
”Ne pojatkin piti puheita muun muassa äideilleen, se oli aika diippii verrattuna Suomeen. Tosi ihanaa”, Krenare Bajqinovci sanoo.

Suomi-tietovisan voittajajoukkue ja palkintosalmiakit. Suomen järvien määrä yllätti jopa suomalaiset nuoret.
Suomi-tietovisan voittajajoukkue ja palkintosalmiakit. Suomen järvien määrä yllätti jopa suomalaiset nuoret.

Matkapäivien aikana eri maista tulleet nuoret pitivät sessioita, joissa keskusteltiin muun muassa elämänhallinnasta ja siitä, miten omaa elämää pysty parantamaan.
”Meillä oli myös kulttuuri-iltoja, joissa opiskeltiin toisten kulttuureita ja näytettiin oman maan tapoja ja ruokia”, Minea Ruotsalainen kertoo.
Keskusteluissa ja ryhmätehtävissä selvisi muun muassa, että Georgiassa nukutaan pidempään ja että Itävallassa on Suomea pidempi työpäivä. Suomalaiset veivät esittelymielessä Georgiaan salmiakkia, hapankorppuja, ruisleipää ja näyttivät videoita Duudsoneista. Mutta vielä olennaisempaa oli se, mitä he toivat mukanaan palatessaan Suomeen.

”Tää oli life-changing”, Ida Määttä sanoo.
”Olin pieni hiirulainen kun lähdin sinne. Nyt oli pakko heittäytyä, kun ei ollut ketään tuttua ja turvallista mukana. Huomasin, että se ei ole niin vaikeata. Tulin takaisin itsevarmana ja päässä elämäniloa siitä, kuinka paljon maailmassa onkaan mahdollisuuksia”, hän sanoo.
Myös Krenare Bajqinovci palasi erilaisena ihmisenä Suomeen. Hän oli yksin ulkomailla ilman perhettä ensimmäistä kertaa.
”Olen aina halunnut tehdä niin. Psyykkasin itseäni matkan alussa, että nuo muut ihmiset ovat täällä nimenomaan siksi, että haluavat tutustua uusiin ihmisiin. Olen uskonut, että kukaan ei ymmärrä minua, mutta nyt huomasin, että jos kerron kaiken avoimesti, niin kaikki ymmärtävätkin! Olen nyt avoimempi”, hän sanoo.

Viiden päivän matka loppui osallistujien mielestä liian aikaisin. Eron hetkellä purkautui jo kyyneleitäkin, niin tiiviiksi ryhmä entuudestaan toisille tuntemattomia nuoria oli vajaassa viikossa hitsautunut.
”Mutta nyt niitä tilanteita voi muistella ja saada niistä hyvää energiaa”, Markus Tanttu sanoo.
”Se kantaa vielä pitkään.”