Omaan kotiin 50 sohvan kautta

Suurin osa asunnottomista ei vietä öitä porttikongeissa tai tukimajoituksissa, vaan tuttavien luona. 23-vuotias Jaakko arvioi nukkuneensa noin 50 tuttavan sohvalla, ennen kuin pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa.

Teksti: Anna-Sofia Nieminen
Kuvat: Laura Oja

Ruskeat nojatuolit, vihreät verhot. Oikea ruokapöytä ja oikea sänky.

Pariin otteeseen asunnottomana ollut Jaakko, 23, on juuri muuttanut uuteen kotiin ja kertoo, miten on sisustanut sitä. Takana on hyvin nukuttu yö kunnon sängyssä.

”Voisin veikata, että jos olisin johonkin vain muuttanut, en olisi ikinä saanut sinne huonekaluja.  Olisin raahannut sinne vain jonkun kusisen patjan roskiksesta.”

Jaakko muutti tuetun asumisen yhteisöön Espooseen. Hän tapaa säännöllisesti tukihenkilöä, ja välillä yhteisö käy vaikka keilaamassa tai syömässä. Jokaisella nuorella on oma yksiö, Jaakollakin 36 neliötä omaa tilaa.

Asunnon saa sisustaa näköisekseen, kunhan hankkii sinne ruokapöydän ja sängyn kaltaiset perusasiat. Jaakko on nähnyt elämässään paljon asuntoja, joissa sisustuksen virkaa toimittavat patja lattialla, kierrätyskeskuksesta haettu sohva ja ympäri kämppää levitellyt säkit. Siksi esimerkiksi ruokapöydän hankkiminen tuntui oudolta, mutta hyvältä.

”Tuntuu nyt jo enemmän kodilta kuin yksikään kämppä on aiemmin tuntunut.”

Jaakko jäi asunnottomaksi 18-vuotiaana vaikeiden perhesuhteiden takia. Hän kertoo nukkuneensa kahdeksan kuukauden ajan milloin kenenkin kaverin sohvalla. Jos hän oli pidempään jossain, hän maksoi ”vuokraa”, vaikka asunnoton ei saa mitään tukea asumiseen.

Toinen asunnottomuusjakso alkoi noin vuosi sitten, eikä periaatteessa kestänyt muutamaa kuukautta pidempään. Sen kuitenkin päätti muutto asumukseen, jossa asumista Jaakko vertaa asunnottomuuteen. Kellarissa sijaitsevaa läävää ei oltu rekisteröity asuinkäyttöön, siellä oli kosteaa ja kylmää, ilma ei kiertänyt kunnolla, ja paikka vilisi ötököitä. Hän kertoo vuokranneensa paikkaa yhdeksän kuukautta, mutta viettäneensä puolet ajasta kavereiden nurkissa.

”Asunnottomuusjaksot ovat leimanneet elämää siten, ettei ole oikein omaehtoisia keinoja elää.”

Ei esimerkiksi ole ollut omaa rauhaa, johon vetäytyä. On joutunut stressaamaan siitä, ettei elämisestä jää jälkiä kavereiden nurkkiin. Omaisuudelle ei ole ollut muuta paikkaa kuin reppu.

Asunnottomuusjaksojen välissä Jaakolla oli parikin omaa osoitetta. Yhdessä vaiheessa hän muutti pääkaupunkiseudulta Turkuun opiskelemaan, mutta lopetti kahden ja puolen vuoden jälkeen, koska opinnot eivät edenneet vaikean masennuksen takia.

Masennus johti aloitekyvyttömyyteen, jonka takia Jaakko myös menetti luottotiedot. Ei yksinkertaisesti kiinnostanut maksaa esimerkiksi sähkölaskua, ennen kuin sähköt olivat katkenneet.

Espoon Vamoksessa valmentajana työskentelevä Piia Aho.
Espoon Vamoksessa valmentajana työskentelevä Piia Aho.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARAn tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopulla 7450 asunnotonta. Todellisuudessa luku lienee suurempi, koska osa asunnottomuudesta jää piiloon.

Ylivoimaisesti suurin osa asunnottomista nukkuu tuttavien ja sukulaisten luona. Niin myös Jaakko: hän ei koskaan jäänyt kadulle. Jaakko arvioi, että on nukkunut yhteensä ehkä 50 tuttavan luona. Muutaman kaverin luona hän on viettänyt jopa useita kuukausia.

”Nuoret eivät olet heitä, jotka ovat porttikongeissa. Eivätkä nuoret lähde tukimajoituksiin. He etsivät kaikki tuttavat ja kaverit ja notkuvat heidän luonaan”, sanoo Espoon Vamoksessa valmentajana työskentelevä Piia Aho ja arvelee yhdeksi syyksi tähän häpeän. Nuoret pelkäävät leimautumista.

Tilastoissa näkyvistä asunnottomista noin 1400 oli alle 25-vuotiaita. Ahon mukaan nuorilla ei ole yhtä tiettyä syytä asunnottomuuteen, mutta usein taustalla on hoitamattomia päihde-, mielenterveys- tai muita terveydellisiä ongelmia.

Helsingin DIakonissalaitoksen Vamos järjestää nuorille suunnattua toimintaa, jonka tavoite on saada nuori kiinnittymään koulutukseen tai työelämään. Jos nuori on asunnoton, Vamos auttaa ensin hankkimaan asunnon.

Myös Jaakko sai uuden tuetun kotinsa Vamoksen avulla. Nyt hänen on vielä opeteltava huolehtimaan joistain perusasioista, ennen kuin voi alkaa miettiä vaikkapa töiden hakemista tai kertyneiden velkojen maksamista.

”Minulla on ollut kaikki peseytymisestä, syömisestä ja nukkumisesta lähtien ihan rempallaan.”

Hän kertoo, että jaksoi kyllä asunnottomana ollessaan siivota muiden kämpissä ja laittaa ruokaa kiitokseksi yösijasta. Kun samoja asioita pitäisi jaksaa tehdä vain itselle, siinä on opettelemista.

”Nyt on hyvä opetella, kun joku katsoo, että syön ja siivoan.”

 

Auta asunnottomia nuoria. Vamoksesta nuoret saavat tukea asunnon hankintaa. Lahjoita tekstaamalla TOIVO numeroon 16499 (20e). 

Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr:n rahankeräyslupa: RA/2017/373, myönnetty 30.3.2017, Poliisihallitus. Voimassa 1.6.2017-31.5.2019 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Lahjoitukset käytetään vuosien 2017-2018 aikana kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi.