Mitä silmät ei nää

Ministeri Annika Saarikon haastattelussa Viesti-lehti selittää lukijoilleen sosiaali- ja terveyspoliittisen uudistuksen Juha Tapion laulujen kautta ja muistuttaa, että kuka tahansa voi koska tahansa menettää aivan kaiken.

Teksti > Riku Siivonen 
Kuvat > Perttu Saksa

”Mun miehen mielestä Juha Tapio on piilogospelia”, Annika Saarikko nauraa.
”Mun miehen mielestä Juha Tapio on piilogospelia”, Annika Saarikko nauraa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on vasta 34-vuotias ja rakastaa uskovaisen muusikon Juha Tapion lauluja. Ei ihme. Jos tarkasti kuuntelee, niin Juha Tapion tuotanto ei muusta kerrokaan kuin sosiaali- ja terveyspoliittisesta kokonaisuudistuksesta. Esimerkiksi Sinun vuorosi loistaa -kappaleessa kysytään, kuka opetti sua maata kohti katsomaan – sehän on viittaus ylisukupolviseen huono-osaisuuteen.
Juuri sellaista haluttaisiin taltuttaa myös sote-uudistuksen avulla. Tai ainakin haluttiin joku vuosi sitten, kun vielä puhuttiin uudistuksen myötä tapahtuvasta sosiaali- ja terveyspalveluiden täydellisestä horisontaalisesta ja vertikaalisesta integraatiosta.
Suomeksi sanottuna tuo tarkoitti jotakuinkin sitä, että järjestelmä ei olisi sen paremmin rahoituksen kuin käytännön hoidonkaan osalta siiloutunut, vaan kokonaisvaltainen, moniammatillinen ja osaoptimointia suitsiva.

Vuonna 2017 ei näytä siltä. Marraskuisen vihman räimiessä Helsingin Senaatintorilla sisällä Valtioneuvoston linnassa istuu väsynyt ministeri. Flunssa painaa päälle, mutta ministerin työssä ei ole sairauspäiviä. Ei ainakaan nyt, kun on ministeri Saarikon vuoro olla uusi nimi pitkässä listassa vastuuministereitä, jotka ovat joutuneet vuorollaan selittämään, miksi uudistus ei pääse maaliin.
”Poliittisten päättäjien kyvyttömyys siinä viimeisellä viivalla… Meillä ei ole rohkeutta”, ministeri Annika Saarikko tunnustaa.
Monet asiantuntijat ovat tyrmänneet nyt lausuntokierroksella olevat esitykset. Ne ovat kuulemma hankalasti hallittavia, eivät vähentäisi kustannuksia – siis monin tavoin ongelmallisia. Saarikko sanoo, että kaikki palautuu siihen, että puolueet ovat ehdottomia omista tavoitteistaan.
”Etsitään paratiisia nimeltä ’täydellinen sote’, kun sen sijaan pitäisi luottaa siihen, että järjestelmä korjaa itseään.”
Niin, puolueiden tavoitteet. Omiaan ministeri ei tietenkään hauku, joten annetaan ulkopuolisen, tässä tapauksessa entisen demarivaikuttajan Mikael Jungnerin Facebook-päivityksen, tiivistää tilanne:
Yksikään muu hallitus ei tekisi tällaista maakuntauudistusta. Maakuntahallinnon hinnaksi [k]okoomus asetti valinnanvapauden. Myöskään tällaista valinnanvapautta ei yksikään muu hallitus toteuttaisi. Hallitus on jumissa kauhun tasapainossa. Järkeviin uudelleenarviointeihin ei ole tilaa, matka jatkuu vaikka kaikki näkevät edessä häämöttävän rotkon, Jungner kirjoitti.
Rotkon todellinen luonne selviää ensi kevään aikana, kun kaikki keskeiset sote-lait tulevat eduskunnan käsittelyyn.

Väistämättä nousee mieleen, että mitähän Juha Tapio tekisi tässä tilanteessa.
”Mun mies on oikeasti vähän kypsä siihen, kuinka paljon mä kuuntelen Juha Tapiota”, Saarikko sanoo ja viitttaa puolisoonsa.
Juha Tapio, joka esimerkiksi Seurakuntalainen-lehden haastattelussa sanoo uskon olevan ”perustava osa identiteettiään”, laulaa laulua Rakastettu. Se kertoo miehestä, joka menettää kaiken. Piisi puhuttelee Saarikkoa, antaa hänen työlleen pohjaa.
”Kuka tahansa voi koska tahansa menettää kaiken. Se on hirveän tärkeä ajatus.”
Sellaisesta tunteesta on varmasti löydetty pohjaa niin puolueiden ohjelmille kuin koko hyvinvointivaltiolle.
Menettämistä – vallan menettämistä – pelkäävät sote-uudistuksessa myös puolueet, mutta eivät vain ne. Valtaa on pelissä niin ammattijärjestöillä kuin sairaanhoitopiirien johtajilla. HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén ehti jo räimiä, että ei ole ”koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”.
Onko asia näin? Koko sosiaali- ja terveysjärjestelmä on niin suuri ja monimutkainen, että moni pystyy laatimaan vakuuttavannäkösiä laskelmia ja kannanottoja siitä, miksi juuri hänen näkökulmansa olisi kokonaisuuden kannalta hyvä. Vaatii melkoista terveysekonomian tuntemusta voida edes ymmärtää kunnolla kutakin puheenvuoroa – saati sanoa, missä kohtaa puhetta yleinen etu muuttuu yksilön tai pienen eturyhmän eduksi.

Annika Saarikon suosikkikappale Juha Tapiolta on nimeltään Sitkeä sydän.
Annika Saarikon suosikkikappale Juha Tapiolta on nimeltään Sitkeä sydän.

Sote-uudistushässäkän keskellä unohtuu helposti, että palveluita tuotetaan juuri tällä hetkellä, vuorokauden ympäri. Niitä Saarikko on nähnyt kiertäessään ministerinä Suomea tutustumassa erilaisiin tapoihin tuottaa sote-palveluja.
Hän on huomannut saman, mikä sosiaali- ja terveysalalla tiedetään. Monessa tapauksessa on jo selvää, miten järjestää vaikuttavia palveluja. Hyvät käytännöt eivät kuitenkaan leviä.
”Mikään meidän rakenteissamme ei ole kannustanut levittämään hyvää, vaan keksimään sen uudelleen. Tämä koskee esimerkiksi rahoitusjärjestelmää, joka ei ole palkinnut vaikuttavuudesta. Nyt tämä on muutoksessa. Rahaa annetaan kunnille THL:n kertoimien avulla myös ennaltaehkäisystä.”
Hyviä esimerkkejä Suomesta riittää. On edistyksellinen Eksote. Saarikko mainitsee sosiaalityöntekijän, joka päivystää Mikkelissä yhdessä terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa. Keski-Pohjanmaalla on lasten oma päivystys, Kajaanissa lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, jossa järjestötkin ovat verkostossa mukana. Kainuun perhekeskuksesta hänelle jäi mieleen imettäville äideille tarkoitettu keinutuoli pitsiverhon takana. Hienovaraista asiakaslähtöisyyttä.
”Useimpia näitä palveluita yhdistää se, että niissä nähdään ihminen kokonaisuutena”, hän sanoo.
Se on myös Helsingin Diakonissalaitoksen kaltaisten toimijoiden havainto. Mitä useamman ongelman kanssa ihminen kamppailee, sitä kokonaisvaltaisempaa apua hän tarvitsee. Monialainen apu, rinnalla kulkeminen, luottamus – niistä rakentuvat vaikuttavat palvelut.
Niin kuin Juha Tapio laulaa Annika Saarikon ehdottomassa suosikkikappaleessa Sitkeä sydän:

Sinussa on valo, sinussa on yö
sinulla on sitkeä sydän jo lyö
väsymättä kipinöitä tuuleen
valaisemaan tietä pimeään

Eikö se kerrokin juuri siitä, että nähdään valo, voima ja kyvyt toisessa ihmisessä? Siitä katseesta, joka kertoo toiselle, että on sinun vuorosi loistaa? Että jos katsoa sä voisit niin kuin minä katson sua, sun ei koskaan enää tarvitsis piiloutua.

Mikä on Annika Saarikon suurin menetys?
”Isän kuolema”, Saarikko vastaa epäröimättä.
Se tapahtui tammikuussa ja tuntuu Saarikossa yhä, tietysti.
Jäikö jotain sanomatta?
”Ei jäänyt. Jäi ehkä näkemättä. Olisin halunnut nähdä ihmisen, suomalaisen miehen isässäni. Tunsin hänet isänä, mutta en ihmisenä. Olisin halunnut vielä paremmin ymmärtää, kuka hän pohjimmiltaan oli. Uskon, että niin käy monelle aikuiselle lapselle.”
Juha Tapion uutta tuotantoa on laulu nimeltä Ratapiha. Sitä ministeri Saarikko ei pysty kuuntelemaan. Laulu kertoo avioeroisästä – jota oli Saarikonkin isä.
”Se sattuu isän ikävässä ihan liikaa. Mutta senkin laulun kertosäe loppuu ’Isä on susta ylpeä aina’. Se kannattelee”, hän sanoo.