Martin ja Auroran unelmat

Martin Luther Kingillä oli unelma oikeudenmukaisesta elämästä, jossa kaikilla olisi samat mahdollisuudet hyvään elämään. Sitä kohti vie ehkä työmme täällä Diakonissalaitoksella, ja jotain Kingin unelmasta on toteutunut. Mutta sitä unelmaa myös romutetaan koko ajan – aina kun muureja rakennetaan tai ihonvärin ja uskonnon perusteella päätetään, kenellä on oikeus  hyvään elämään – tai elämään ylipäänsä.

Aurora Karamzinilla oli unelma. Hänellä oli unelma Diakonissalaitoksesta. Auroralla oli unelma paremmasta elämästä sairaille, unelma ruoasta nälkäisille sekä kodista ja turvasta vanhuksille. Oikeastaan jokaisella laitoksemme johtajalla ja johtotehtävissä olevalla on ollut unelma, visio. Ja jokainen sukupolvi toteuttaa sen omien ja ympäröivien edellytystensä kautta.

Mutta myös jokainen sisaroppilas tänne tullessaan kantoi mukanaan omat unelmansa. Halu saada koulutusta ja tulla hyväksi toisten auttajaksi – saada omalle elämälleen tehtävä ja merkitys. Kun sisaret taas kokoontuivat Yhteyspäiville, me täällä opiskelleet ja eläneet saimme katsoa taaksepäin ja samalla arvioida, mitkä unelmat toteutuivat ja mitkä jäivät toteutumatta.

Useimmat meistä ovat tehneet tai tekevät työtä sellaisten ihmisten parissa, joiden unelmat ovat särkyneet. Elämän kovat realiteetit ovat vieneet unelmilta pohjan.Juuri siksi me olemme tänä päivänä olemassa Diakonissalaitoksena: olemme mahdollistamassa uuden toivon, uuden mahdollisuuden antamista niille, joiden unelmat ovat särkyneet.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa vaatii rohkeutta välittää. Vaatii rohkeutta pysähtyä. Jos me vain menemme kovalla kiireellä eteenpäin, mietimme robotteja ja sosiaalista mediaa, niin jotain oleellista saattaa jäädä huomiotta: ihmisen katse. Ilman sen huomaamista ihminen kuihtuu ja kyky unelmoida saattaa kuolla.

Minulla on unelma: Toivon, että 150-vuotias  Diakonissalaitos ei koskaan unohtaisi juuriaan eikä häpeäisi arvopohjaansa, vaan rohkeasti ja iloisesti tunnustaisi diakoniatyön lähtökohdat. Toivon, että me toisia uskontoja ja kulttuuria kunnioittaen voisimme käydä dialogia, joka mahdollistaisi kaikille parempaa huomista. Silloin voimme luottavaisin mielin katsoa eteenpäin, myös seuraavat 150 vuotta!

Karin Strandberg
Johtava dikonissa