Kuka lehtesi  kantaa?

Juuri kun  suurin osa suomalaisista on ehtinyt nukahtaa, alkaa Willy Mbakopin työpäivä.
Noin 800 maahanmuuttajaa jakaa pääosan pääkaupungin sanomalehdistä. 

Teksti > Taru Berndtson
Kuvat > Laura Oja

Matka Vantaan Hakunilasta bussilla numero 717 Helsingin rautatientorille kestää yöllä noin 20 minuuttia. Willy Steller Kougwa Mbakop vaihtaa tottuneesti bussia.

Loppuosa matkasta kestää vain viitisen minuuttia. Ollaan perillä Postin varhaisjakelun jakohuoneessa Töölön Kisahallissa.

Lehdet ovat tänä yönä saapuneet painosta aikaisin, ja korkeat pinot Helsingin Sanomia odottavat jakajia jo ennen yhtä. Mbakop lastaa lehdet kärryihin. Yön jakokierros voi alkaa. Ensimmäisessä piirissä on jaettavana 80 Hesaria, 17 Hufvudstadsbladetia ja viisi Kauppalehteä.

33-vuotias Willy Mbakop on työskennellyt nyt neljä vuotta Postissa sanomalehtien varhaisjakajana. Työpaikka löytyi aikanaan ystävän ja maanmiehen kautta.

Mbakop tuli ensin kokeilemaan työtä, mutta vain kolmen päivän jälkeen hänelle tarjottiin vakituista paikkaa. Tänä yönä Mbakop puolestaan opastaa niin ikään kamerunilaista Pierre Ndouminia alalle.

Helsingin noin 1 100 varhaisjakajasta lähes 80 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Postin tuotantoesimiehen Minna Uunimäen mukaan jakajia on kaikkialta maailmasta, kaukaisimmat ovat olleet kotoisin Australiasta.

Kansainvälinen joukko on nuorta, useimpien ikä alkaa kakkosella. Sitä vastoin monet suomalaistaustaiset jakajat lähestyvät jo eläkeikää, vaikkakin viime aikoina työn on aloittanut myös muutama nuori suomalaistaustainen jakaja.

Kello yhdeltä yöllä vasta painosta tulleet sanomalehdet odottavat jakajia Postin jakohuoneessa Töölön kisahallissa.
Kello yhdeltä yöllä vasta painosta tulleet sanomalehdet odottavat jakajia Postin jakohuoneessa Töölön kisahallissa.

Willy Mbakop kiitää portaissa uskomatonta vauhtia. Lehdet tipahtelevat postiluukuista tilaajille pienen rannetietokoneen näytön perusteella.

Tilaajat on listattu koneelle jakopiirin, talon, kerroksen ja oven mukaisessa järjestyksessä. Välillä näyttö antaa lisäohjeita; Ruusulankadulla asuva tilaaja toivoo, että lehti jää postiluukkuun eikä kolahda eteisen lattialle.

Näissä kortteleissa useimmat talot edustavat 1920- ja 1930-luvun funktionalismia. Tyylisuunnan mukaisesti julkisivut ovat pelkistettyjä, mutta ne kätkevät toisinaan sisäänsä upeita porraskäytäviä seinä- ja kattoreliefeineen.

Sydänyön aikaan raput ovat hiljaisia, mutta ovet kertovat siitä, keitä ja minkälaisia ihmisiä niiden takana asuu. Joku on askarrellut oveensa pahvisydämen, joka tiedottaa, että koti on siellä missä kissakin. Toinen on asetellut nimikylttinsä kirjaimet hauskasti eri riveille.

Kun ovessa on neljä nimeä, se merkinnee, että asukkaat muodostavat kommuunin tai uusperheen.

Hissien veräjäovet on muistettava sulkea huolellisesti mutta hiljaa. Useimmiten hissi sentään on, mutta joissakin taloissa joutuu välillä kapuamaan portaat viidenteen kerrokseen. Vanhojen talojen huono puoli on myös joidenkin ovien pienet postiluukut.

Willy Mbakop laskee jakokierrokselle mukaan tulevat lehdet. Pierre Ndoumi seuraa vieressä.
Willy Mbakop laskee jakokierrokselle mukaan tulevat lehdet. Pierre Ndoumi seuraa vieressä.

Töölön alue on vankan keskiluokkaista, hyvin toimeentulevaa seutua. Vanhastaan täällä on asunut paljon virkamiehiä, poliitikkoja ja toimittajia. Helsingissä Töölöllä on myös maine mummojen kaupunginosana.

Onko sitten mummojen, toimittajien vai poliitikkojen ansiota, niin Taka-Töölössä tilataan vielä sanomalehtiä, samoin kuin keskustan muillakin vanhoilla alueilla. Näissäkin rapuissa lehtien tilaajia on lähestulkoon joka kerroksesta, mutta toista on esimerkiksi Itäkeskuksessa tai uudessa Arabianrannan kaupunginosassa, joissa niissäkin Mbakop jakaa lehtiä ajoittain.

Enemmän tilaajia on hyvä asia, sillä jakajien palkka määräytyy pääasiassa jaettavien lehtien kappalemäärän mukaan. Painettujen lehtien levikit kuitenkin laskevat koko ajan.

Varhaisjakelun pääluottamusmies Tapani Varis huokaa syvään.

”Kappalekorvaus ja levikinlasku ovat myrkyllinen yhdistelmä,” hän sanoo.

”Jos ennen yhteen rappuun jaettiin 20 Hesaria, niin nykyään niitä jaetaan muutama. Saman palkan saadakseen on siis käytävä yhden sijasta kymmenessä rappukäytävässä”, Varis selittää.

Toisin sanoen vaikka käveltävä matka, avattavat ovet ja kuljettavat portaat moninkertaistuvat, niin jakajan palkka pysyy jokseenkin samana. Tai itse asiassa se laskee, koska lehdet on saatava jaettua määräajassa. Toistaiseksi työnantaja näyttäisi mieluummin palkkaavan lisää jakajia kuin suurentavan jakopiirejä.

Jakajien määrä Helsingissä ei olekaan vähentynyt samassa suhteessa kuin jaettavien lehtien määrä. Vuonna 2003 jakajia oli noin 1 250 eli suurin piirtein 150 enemmän kuin nykyään. Useimpien jakajien työajat vaihtelevat kolmesta neljään ja puoleen tuntiin ja palkat jäävät hyvin pieniksi.

Variksen mukaan varhaisjakajan keskimääräinen kuukausipalkka on nykyään 1 000–1 200 euroa. Vielä noin 15 vuotta sitten palkka oli kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.

Paitsi palkanmääräytymisperusteet myös monet muut asiat pääkaupunkiseudun varhaisjakelussa ovat muuttuneet parinkymmenen viime vuoden aikana. Muutokset alkoivat, kun Helsingin Sanomat yhtiöitti jakeluosastonsa Leijonajakeluksi, jonka Sanoma-WSOY-konserni sitten vuonna 2003 myi Postille.

”Helsingin Sanomien aika oli kaikkein parasta”, Tapani Varis muistelee. ”[HS:n pääomistaja Aatos] Erkko oli ylpeä siitä, että myös jakajat olivat oman lehden palkkalistoilla.”

Varis ei ole kovin optimistinen tulevaisuuden suhteen.

”Odotamme kauhulla sitä päivää, jolloin aamun lehdessä kerrotaan, että tämä loppuu nyt. Se päivä näyttää vääjäämättömältä, kun painetun Hesarin tilaajamäärät ovat viime vuosina pudonneet noin kahdeksan prosenttia vuodessa.”

Variksen mielestä jotakin voisi olla tehtävissäkin varhaisjakajien aseman kohentamiseksi. Varhaisjakajat voisivat saada lisää jaettavaa päiväjakelusta, esimerkiksi mainoksia. Kuitenkaan postin päiväjakelun puolella ei ole tähän ollut halukkuutta. Voitaisiin myös rakentaa kokoaikaista työtä yhdistämällä varhaisjakeluun päiväjakamista. Uunimäen mukaan toisinaan tätä tehdäänkin.

Työlupa- ja tukijärjestelmät rajoittavat usein sitä, kuinka paljon henkilö voi tehdä töitä. Useimmat maahanmuuttajataustaisista jakajista ovat opiskelijoita, eikä opiskeluviisumi salli täysipäiväistä työntekoa.

Varis kiittelee Uunimäkeä yhdeksi parhaista esimiehistään. Kaikkien esimiesten suhde alaisiinsa ei ole yhtä hyvä.

Variksen mukaan kulttuurierot tulevat toisinaan esille niin, etteivät maahanmuuttajataustaiset jakajat uskalla aiheestakaan sanoa vastaan pomoille tai tulla kertomaan ongelmista luottamusmiehelle.

Varhaisjakajien kaikkiaan 12 esimiehestä yhdellä on maahanmuuttajatausta.

Kamerunista kotoisin oleva Willy Mbakop on työskennellyt neljä vuotta Postissa sanomalehtien varhaisjakajana.
Kamerunista kotoisin oleva Willy Mbakop on työskennellyt neljä vuotta Postissa sanomalehtien varhaisjakajana.

Willy Mbakop toimii niin sanottuna varajakajana, mikä tarkoittaa sitä, että hän sijaistaa esimerkiksi sairastunutta tai muuten puuttuvaa jakajaa eri jakopiireissä. Varajakajana hänen palkkansa on myös parempi kuin varhaisjakajilla keskimäärin, ja välillä palkan oheen tulee erilaisia lisiä, kuten tällä hetkellä uuden työntekijän hankkimisesta ja perehdyttämisestä.

Silti toimeentulo ei ole helppoa. Suurimman menoerän muodostaa Saton asunnon vuokra. Siihen kuluu noin puolet nettopalkasta. Ruokalaskukin on varsin iso, sillä raskasta työtä ei jaksa tehdä ilman kunnollista, energiapitoista ravintoa. Myös seutulippu maksaa.

Willy Mbakop voisi saada lähes yhtä paljon rahaa käteen sosiaalitukina kuin nyt palkkatulona. Hänen mielestään ei olisi kuitenkaan reilua käyttää järjestelmää hyväkseen, kun kerran työntekoonkin pystyy. Lisäksi työ tuo hänestä arvonantoa ja sisältöä elämään.

Viimeiset raitiovaunut kolistelevat läheiselle raitiovaunuhallille. Pikkukoiralle on tullut pissahätä keskellä yötä, ja nyt emäntä odottaa, että se saisi asiansa toimitettua. Yöriennoista palaavan kiireiset askeleet kaikuvat tyhjällä kadulla.

Helsinki ja varsinkin sen yö on hiljainen verrattuna Willy Mbakopin kotikaupunkiin Doualaan Kamerunin rannikolla. Kuuden miljoonan ihmisen keskittymä on myös maan taloudellinen keskus. Siellä Mbakop työskenteli internetyhteyksiä tarjoavassa kioskissa.

Suomeen Mbakop tuli runsaat neljä vuotta sitten turvapaikanhakijana. Nyt hänen suunnitelmissaan on opetella paremmin suomea ja hakea jo tänä vuonna Suomen kansalaisuutta.

Tapani Variksen mukaan jakajien joukossa on myös sellaisia, joilla ei ole aikomuksenakaan kotoutua Suomeen. Suomessa asuminen on heille vain välivaihe, eivätkä he esimerkiksi opiskele suomen kieltä. Kun nämä nuoret saavat tutkintonsa suoritetuksi, suuntaavat he jonnekin muualle.

Minna Uunimäellä on vaikutelma, että monet jakajista etenevät elämässään varhaisjakelun jätettyään, sillä hän saa usein pyyntöjä toimia suosittelijana opintoihin tai työnhakuun liittyen.

Myös Willy Mbakop panostaa tulevaisuuteensa. Hän on hiljattain aloittanut autokoulun.

Sen maksaminen on iso ponnistus, mutta ajokortti tuo etenemis- ja lisätyömahdollisuuksia Postissa.

Ohi on! Kello neljältä Pierre Ndoumin työrupeama on valmis. Willy Mbakop jää vielä pariksi tunniksi päivystämään.
Ohi on! Kello neljältä Pierre Ndoumin työrupeama on valmis. Willy Mbakop jää vielä pariksi tunniksi päivystämään.

Kello näyttää neljää ja tämän aamuyön lehdet on jaettu. Pierre Ndouminin työrupeama on ohi. Willy Mbakop jää vielä odottamaan mahdollista hälytystä muualle jakamaan. Hänen työaikansa loppuu yleensä noin kuudelta aamulla.

Kotona Mbakop nukkuu yleensä vielä muutaman tunnin. Joskus nukkuminen on kuitenkin vaikeaa epätavallisten työaikojen takia.

Yötyö vaikuttaa myös sosiaaliseen elämään, mutta kuitenkin Mbakop ehtii tavata myös ystäviään. Ystäväpiiri koostuu pääosin kamerunilaisista maanmiehistä; suomalaisia tuttuja on tullut lähinnä työn kautta.

Lomilla Mbakop matkustaa usein tapaamaan Euroopassa asuvia lapsuudenperheensä jäseniä. Äiti asuu Pariisissa ja yksi veljistä Saksassa. Isä kuoli vuonna 2004.

Willy Mbakop kertoo menneisyyteensä sisältyvän kärsimystä, mutta hän kokee, että entisten aikojen muistelusta ei ole mitään hyötyä. Nyt on nyt. Tässä uudessa elämässä Posti on se, joka on antanut hänelle mahdollisuuden elää normaalia elämää, johon sisältyy koti ja työ. Tästä mahdollisuudesta Mbakop on kiitollinen.

Yksi suuri haave Willy Mbakopilla on. Hän haluaisi saada Kamerunissa asuvan perheensä Suomeen. Vaimoaan ja nyt kahdeksan- ja viisivuotiaita poikiaan hän on nähnyt viimeksi kaksi vuotta sitten.

Puoli vuotta myöhemmin Willy Mbakop on juuri saanut ikäviä uutisia. Hakemus vaimon ja toisen pojan saamisesta Suomeen hylättiin sillä perusteella, että Mbakopin hakemuksessa antamat tiedot perheestä ovat ristiriidassa niiden tietojen kanssa, joita hän antoi turvapaikkahakemuksessaan viisi vuotta sitten. Mbakop kertoo, että turvapaikkaa hakiessaan hän pelkäsi Kameruniin jääneen perheensä puolesta ja yritti kaikin tavoin suojella vaimoaan ja poikiaan.

Mbakopin työ lehtien varhaisjakajana jatkuu, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti entistä huonommin ehdoin. Posti on aikeissa siirtää sanomalehtien varhaisjakelun kokonaan keväällä perustettuun Postin Palvelut tytäryhtiöön marraskuun alusta. Tällöin varhaisjakajat joutuisivat Posti- ja logistiikka-alan ammattiliiton Paun työehtosopimuksen piiristä toisen työehtosopimuksen alaisiksi. Jakajien palkat laskisivat jopa kymmenen prosenttia.