Gunnel ja muut satavuotiaat

Kaupunginmuseon näyttely antaa äänen itsenäisyyden mittaisille elämänpoluille.

Helsingin kaupunginmuseo juhlistaa lokakuusta alkaen Suomen satavuotiasta itsenäisyyttä näyttelyllä, jonka keskipisteessä on seitsemän satavuotiaan helsinkiläisen elämäntarinat. Sata ja rapiat -näyttely avaa intiimejäkin näkökulmia itsenäisyyden ajan yhteiskunnallisiin muutoksiin ja pääkaupungin elämään.

Valokuvataiteilija Vesa Tyni on koostanut näyttelyn osallistujista muotokuvakollaasit. Niiden rinnalla on esillä historiallista kuva-aineistoa sekä satavuotiaiden omista albumeista että kaupunginmuseon laajasta kuvakokoelmasta. Näyttely antaa äänen niille, joilla on takanaan itsenäisyyden mittainen elämäntaival.

Valokuvataiteilija Vesa Tyni kuvaa Gunnel Stenbäckiä Diakonissalaitoksen kirkossa. Mukana johtava diakonissa Karin Strandberg.
Valokuvataiteilija Vesa Tyni kuvaa Gunnel Stenbäckiä Diakonissalaitoksen kirkossa. Mukana johtava diakonissa Karin Strandberg.

Yksi näyttelyn seitsemästä osallistujasta on Helsingin Diakonissalaitoksen entinen johtajatar Gunnel Stenbäck. Useimpien muiden osallistujien tavoin hänkään ei ole alun perin kotoisin Helsingistä. Stenbäck syntyi Ahvenanmaalla pappisperheeseen vuonna 1914. Helsinkiin hän saapui 20-vuotiaana vuonna 1934 aloittaessaan opinnot Diakonissalaitoksella.

”Vuonna 1933 tulin ylioppilaaksi Kotkan Svenska Samskolanista. Diakonissalaitos ei kuitenkaan ottanut vielä 19-vuotiasta, vaan minun piti odottaa vuosi”, Stenbäck kertoo näyttelyä varten tehdyssä taustahaastattelussa.

Stenbäck on aina aikana matkustanut paljon ja tutustunut hoito- ja kehitysvammatyöhön eri maissa.

”Olin käynyt 50 maassa jo ennen vuotta 1950, sekä turisti- että opintomatkoilla. Olen käynyt kaikissa maanosissa, mutta en Japanissa.”

Stenbäckin muisteloista kuvastuu harras omistautuminen hoitotyölle. Rahasta puhumista pidettiin laitoksella maailmallisena.

”Saimme kuitenkin 20 markkaa joka kolmas kuukausi. Kerran puhdistin ruiskuja keittämällä ja yksi niistä meni rikki. Jouduin lainaamaan veljeltäni 20 markkaa, jotta sain ostetuksi tilalle uuden.”

Stenbäckin yhteys Ahvenanmaahan ei ole täysin kadonnut.

”Sodan jälkeen keksimme ahvenanmaalaisen kurssitoverini kanssa vuokrata sikäläisen rukoushuoneen helsinkiläisten lasten kesäleiripaikaksi. Ihastuin seutuun niin, että teetin sinne kesämökin.”

Stenbäck valmistui sairaanhoitajaksi 1938 ja toimi pitkään Sörnäisten ruotsinkielisen seurakunnan diakonissana. Myöhemmin ura vei Rinnekodin ylihoitajaksi, Diakoniaopiston rehtoriksi ja laitoksen johtajattareksi vuoteen 1977 asti.

Suomessa on sata vuotta täyttäneitä reilu 800, joista naisia on noin 650 ja miehiä 150.

Teksti >  Jussi Förbom
Kuva  > Tuomas Myrén