Arkivalmentaja

Espoon Vamos on mukana noin sadan 16–29-vuotiaan nuoren elämässä. Päämäärä on koulu tai työ, mutta ensin pitää oppia elämään arkea. Valmentaja Risto Joensuu kertoo, miten autetaan oikein.

Valmentaja Risto Joensuu, miten nuoria autetaan oikein? ”Hitaasti. Jos se olisikin niin, että lyhyessä ajassa voisi saada selville, minkä pitäisi muuttua nuoren elämässä ja missä järjestyksessä. Ei sitä aina osaa sanoa nuori itsekään. Mutta kun on tutustunut nuoreen, alkaa yhdessä nähdä, että tuossahan on sellainen juttu, mihin nyt pitäisi keskittyä. Oivallukset tulevat vähitellen ja ne muuttuvat matkan varrella.”

Mistä yleensä aloitetaan? ”Olen ryhmävalmentaja, mun ryhmä kokoontuu maanantaista torstaihin, neljä tuntia päivässä. Aluksi on ehkä riittänyt, että nuori tulee paikalle. Mun ryhmässä keskitytään jo siirtymään kouluun tai työelämään. Nuoret itse sanovat yleensä kaipaavansa apua arjen ja unen rytmiin. He näkevät oikein: niistä pitääkin lähteä.”

Miten arkea opetellaan? ”Joka päivä teemme ja syömme aamiaisen. Yksinkertaisia juttuja. On päivä- ja viikko-ohjelma, teemoina hyvinvointi, yhteiskunta, työ ja opiskelu. Käymme yritysvierailuilla. Yllättävän suosittu on meidän uusi ’Rahkaryhmä’. Kuntosalihommia. Siellä on poikia ja tyttöjä.”

Eivätkö nuoret käy hermoille? ”Eivät… no ehkä joskus kun herättää kymmenettä kertaa puhelimella samaa nuorta. ”

Mikä työssä innostaa? ”Saan tutustua syvällisesti hyvin erilaisiin nuoriin. Oman ryhmäni lisäksi minulla yksilötapaamisia tähän päälle. Olen oppinut, että näiden nuorten asioiden eteenpäin vieminen vie aikaa. Se vaatii joskus, että itse pystyy antamaan omasta ajastaan, jotta luottamus syntyy. Ymmärrän, että palveluja yritetään tehostaa ja saada toimimaan paremmin. Mutta lopulta ihmisten kohtaamistyö vaatii aina aikaa.”

Riku Siivonen
Kuva > Henna Aaltonen