Älä luota liikaa, sanotaan – ja se on täysin väärä neuvo

Juonsin kesällä Diakonissalaitoksen keskustelua Porin SuomiAreenalla. Keskustelussa mukana ollut Vamos-palveluiden asiakas Jere, mainio nuori mies, sanoi jotain olennaista. Hän pohti, että hänen elämässään merkittäviä hetkiä ovat olleet ne, jolloin joku on luottanut häneen vielä silloinkin, kun ei olisi enää mitään syytä luottaa.

Jere sai ajattelemaan. Yhteiskunnallinen keskustelu on täynnä varoituksia liiallisesta luottavaisuudesta. Ei saa olla sinisilmäinen! Pitää muistaa, että roistoja on aina joukossamme!

Mutta mitäpä jos nimenomaan liiallinen luottaminen onkin ratkaisu? Ajattelen Jeren ansiosta, että luottamus ei rakennu sillä, että yritämme itse olla luotettavia tai että luotamme niihin, joihin tiedämme voivan luottaa. Se on tärkeää, mutta myös helppoa luottamusta.

Todelliset muutokset niin ihmisessä kuin yhteiskunnassa syntyvät silloin, kun uskallamme luottaa niihin, joihin ennakkoluulomme, jopa omat kokemuksemme, varoittavat luottamasta. Vain se antaa toiselle mahdollisuuden muutokseen.

Aina se ei kannata, mutta jos emme edes yritä – sitten kukaan ei pian luota kehenkään.

Riku Siivonen
Päätoimittaja